Olen viimeaikaisissa keskusteluissani asiakkaideni ja lukijoideni kanssa huomannut, kuinka monella tuntuu olevan väärinkäsityksiä siitä, mitkä ovat vuoroasumisen edellytyksiä.
Kenen edusta on kyse?
Valitettavasti vuoroasumista usein vaaditaan vetoamalla tasa-arvoon tai omaan etuun tavata lastaan. Laki lähtee kuitenkin nimenomaan lapsen edusta tavata toista vanhempaansa, eli päätöksissä huomioidaan ensisijaisesti lapsen etu, ei vain toisen vanhemman etua.
Vuoroasumisen edellytykset
1. Toimiva keskusteluyhteys vanhempien välillä
Vanhemmilla tulee ensin tietysti olla hyvät välit lapseen ja molempien vanhempien tulee olla vastuuntuntoisia.
Vanhempien välisillä väleillä ei jostain syystä useimmissa tapauksissa nähdä olevan mitään merkitystä vuoroasumiseen. Vuoroasuminen edellyttää kuitenkin paljon enemmän lapsen asioihin liittyvää kanssakäymistä ja sopimista toisen vanhemman kanssa kuin tavanomaiset viikonlopputapaamiset. Tästä syystä vanhempien tulee voida keskustella asiallisesti ja rakentavassa hengessä niin lapsen terveydenhoitoon, koulunkäyntiin, ystäviin kuin kotien sääntöihin ja rutiineihin liittyvistä asioista.
Jos lapsi elää kahta erilaista elämää kahdessa eri kodissa saattaa tämä olla erittäin raskasta lapselle eivätkä vanhemmat välttämättä ole tietoisia mitä toisen vanehmman kodissa tai luonapidon aikana on tapahtunut. Tässä on syytä huomioida, että lapsen tehtävä ei ole toimia tällöin tiedonvälittäjänä vanhempien välillä. Jos tiedonkulku ei toimi vanhempien välillä ja vanhemmilla on hyvin kielteinen suhtautuminen toisiinsa, kokee lapsi usein kantelevansa toisesta vanhemmasta kertoessaan tapahtumistaan toisen vanhemman luona.
Päätöksenteossa tärkeintä ei ole siis vain se, että lasta hoidetaan hyvin ja rakkaudella molemmissa kodeissa, vaan vuoroasumisessa edellytetään myös yhteisiä pelisääntöjä vanhempien välillä ja tavanomaista tapaamisjärjestelyä aktiivisempaa ja erityisesti asiallisempaa keskusteluyhteyttä.
2. Lapsen eroikävä ja yhteydenpito toiseen vanhempaan luonapidon aikana
Lapselle tulee usein ikävä toista vanhempaansa tästä erossa ollessa, jolloin lapsen tulisi myös voida kokea saavansa olla yhteydessä siihen vanhempaan, jonka luona ei juuri silloin ole. Lapsen eroikävää tulee käsitellä vastuuntuntoisesti ja aina toisen vanhemmuutta kunnioittaen.
3. Riittävä maantieteellinen läheisyys vanhempien kotien välillä
Tähän liittyy lähinnä päiväkotiin tai kouluun kulkemiseen ja ystävien tapaamiseen liittyvät tekijät. Lapsella ei voi olla kahta koulua tai päiväkotia ja vaikka sellainen lakien mahdollisesti muuttuessa olisikin mahdollista ei ole lapsen edun mukaista vaihtaa koulua viikon välein… Vuoroasuminen lapsen edun kannalta edellyttää siis lyhyitä välimatkoja, jolloin lapsen varsinainen asuin- ja elinympäristö ei muutu, ja siten, että samoja ystäviä voi tavata koska tahansa ja kouluun on jotakuinkin sama matka.
4. Joustavuus tarvittaessa
Vuoroasuminen vaatii väistämättä tavallista enemmän neuvottelua ja joustoa vanhemmilta, jolloin vanhempien tulisi voida sopia tapaamisiin ja järjestelyihin ja muihin lapsen asioihin liittyen aina tilanteen vaatiessa, eikä vain tuijottaa niihin omiin oikeuksiin ja toisen velvollisuuksiin.
Ja sitten on myös niin, että toisille lapsille vuoroasuminen ei yksinkertaisesti sovi vaan he kokevat sen liian raskaaksi, että on kaksi kotia. Toisille taas on suuri rikkaus, että saa tavata molempia vanhempia yhtä paljon! Jokainen lapsi on omanlaisensa, mutta kun vanhemmat aidosti pystyvät asettamaan lapsen edun omansa edelle, on mikä tahansa järjestely toimiva!!
Asian päättäminen tuomioistuimessa
Jos välit ovat niin tulehtuneet, että päädytään oikeuteen, jolloin usein päädytään myös heittämään mahdollisimman paljon lokaa toisen niskaan ja odotetaan kuitenkin että tuomari määrää tapaamiset vuoroasumisena, niin tällöin ollaan kyllä pahasti ymmärretty toimivan vuoroasumisen edellytykset väärin.
Valitettavasti tämä kylläkin voi myös tarkoittaa sitä, että vaikka toinen vanhempi olisi ihan aidosti se hankala ja yhteistyökyvytön osapuoli, voi tuomari tästäkin syystä päättää ettei vuoroasuminen ole lapsen edun mukaista, vaikka itse olisitkin se sovittelevampi ja yhteistyökykyisempi vanhempi. Mutta tällöin itse asiassa voi olla parempi vaatia lapsen asumista ja huoltajuutta itselleen. Mutta tämä on sitten jo ihan toinen aihe, johon en tässä mene sen enempää.
On myös riitaisia oikeustapauksia, joissa vuoroasumisvaatimuksen lisäksi pyydetään tuomaria vahvistamaan myös se tapa, jolla toisen vanhemman kanssa pitää hoitaa tiedonvälitys, esimerkiksi että vanhemmat ovat toisiinsa vain sähköpostitse yhteydessä. Tällöin on hyvin oletettavaa, ettei vuoroasumisen edellytyksenä oleva toimiva tiedonkulku tule olemaan riittävä ja on epätodennäköistä, että vuoroasumista tuomioistuimen toimesta määrättäisiin.
Todennäköistä siis on, että jos asia jää riitaisena tuomarin ratkaistavaksi, ei vuoroasumista välttämättä myönnetä. Jollei sitten ole selvää, että molemmat ovat vastuuntuntoisia vanhempia ja heidän keskinäinen keskusteluyhteys on riittävän asiallinen, mutta toinen vanhempi vain omista motiiveistaan johtuen vastustaa vuoroasumista, voidaan vuoroasuminen kyllä vahvistaa. Tällöin todennäköisesti teetetään olosuhdeselvitys, jossa varmistetaan että todellisia ongelmia vuoroasumiselle ei ole.
Vastauksia kysymyksiin
Vuoroasumiseen liittyviin kysymyksiin olen vastannut videolla alkaen kohdasta 10:55.
Lue lisää
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistus
Korkeimman oikeuden päätös lapsen elatuksesta vuoroasumisjärjestelyssä: KKO:2010:38
Lue lisää:
Lapsiasioihin liittyviä blogikirjoituksia
