Vieraannuttamisessa eniten kärsii lapsi

Vieraannuttaminen on piirre, jota kohtaan hoitamissani lapsiasioissa yhä useammin. Jokaisessa tapauksessa, riippumatta lopputuloksesta, häviäjänä on lapsi. Vaikka lapsi saataisiin vieraannuttajalta tuomioistuimen päätöksellä pois, jatkuu lapsen manipulointi ja vieraannuttaminen tämänkin jälkeen tapaamisten aikana tai muutoin.

Aiheesta on kirjoittanut paljon Anja Hannuniemi, joka on juuri (30.5.2015) esittänyt asiasta väitöskirjansa ”Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja vieraannuttaminen lapsen huoltoriidoissa”. Myös YLE on käsitellyt vieraannuttamista paljon. Aivan vieras asia ei ole siis kyseessä. Jopa tuomioistuimet ovat vihdoin viimein alkaneet muuttaa huoltajuuspäätöksiä etävanhempien hyväksi, jos lähivanhemman toimissa on havaittu vieraannuttamista.

Mitä vieraannuttaminen on?

Vieraannuttamista voi esiintyä eri tavoin. Yleisimmin se ilmenee lapsen vihana tai negatiivisuutena etävanhempaa kohtaan ja haluttomuutena tavata tätä. Tällaisen käyttäytymisen syynä on aina nimenomaan manipulointi, jolla vanhempi, useimmiten lähivanhempi, pyrkii häiritsemään toisen vanhemman, etävanhemman, normaalia suhdetta lapseensa. Manipulointi saattaa tapahtua esimerkiksi ”viattomana” etävanhemman tapaamisten aikana tapahtuvana jatkuvana ja tarpeettomana viestittelynä lapselle.

Vieraannuttamista ei tule sekoittaa erotilanteen jälkeiseen tilapäiseen viha-vaiheeseen, jossa tapaamisjärjestelyt nikottelevat ja vanhemmilla on vihamielisyyttä toisiaan kohtaan, josta saatetaan jopa avautua lapsellekin. Eroviha on aina väliaikaista, joka laantuu ajan myötä. Vieraannuttaminen sen sijaan on pitkäkestoisempaa ja liittyy usein siihen, että lähivanhempi ei ole täysin pystynyt henkisesti irrottautumaan parisuhteesta vaan takertuu nyt lapseen. Syinä ovat usein myös lähivanhemman mielenterveysongelmat.

Vieraannuttaminen liittyy usein huolto- ja tapaamisoikeudenkäynteihin, joiden seurauksena lapsen aikaisempi positiivinen suhtautuminen etävanhempaan on selittämättömästä syystä muuttunut vihamieliseksi. Vieraannuttajan tarkoituksena on saada lapsi kääntymään ”puolelleen” ja voittaa käynnissä oleva oikeudenkäynti. Lopullisena tarkoituksena saattaa myös olla lapsen täydellinen eristäminen etävanhemmasta.

Vieraannuttamisen oireita

Vieraannuttaja kohdistaa pitkäaikaista mustamaalausta toista vanhempaa kohtaan. Tähän usein sekoitetaan lapsen lisäksi vielä kaikki ystävät ja sukulaiset.
Vieraannuttaja aloittaa liki systemaattisen kampanjan viranomaisia myöten etävanhempaa vastaan tekemällä aiheettomia lastensuojelu- ja rikosilmoituksia. Kaiken todellisena tarkoituksena on kuitenkin saada tukijoukkoa ympärille ja tehdä vieraannuttamisesta näennäisesti oikeutettua.
Etävanhemman piirteistä tehdään suuria heikkouksia, tätä vähätellään ja piirteitä tai tekemisiä saatetaan jopa keksiä.
Lapsen suhtautuminen etävanhempaan muuttuu yllättäen vihamieliseksi tai muuten negatiiviseksi. Lapsi saattaa myös puhua vihamielisesti ja halveksuen etävanhemmasta ja puhua sellaisista etävanhempaa koskevista asioista, joista tämän ei tulisi edes olla tietoinen.
Lapsi uskoo vastenmielisyytensä olevan perusteltua ja oman mietinnän tulosta eikä ymmärrä asenteensa johtuvan vieraannuttajan manipuloinnista.
Lapsi ei ole kiitollinen mistään etävanhemman teoista, tämä saattaa vakoilla tätä, käyttäytyä agressiivisesti tapaamisissa, tuhota omaisuutta tai käyttäytyä muuten suhteettomasti ja poikkeuksellisesti etävanhempaa kohtaan.
Lapsi saattaa kertoa tunteettomasti ja mekaanisesti negatiivisia asioita etävanhemmasta, joka saattaa olla osoituksena opituista ja kotona toistetuista lauseista.

Pidemmälle vietynä manipulointi on saattanut kehittää lapsessa jopa itsetuhoisia ajatuksia ja tämä muutenkin alkaa oireilla voimakkaasti. Näitä tapauksia on surullista seurata vierestä, kun viranomaiset ovat toimettomia ja oikeudenkäyntiä saattaa joutua odottamaan kiireellisissäkin tapauksissa puoli vuotta, parhaimmillaan vastapuolen taktikoinnista johtuen jopa puolitoista vuotta… Kuitenkaan vieraannuttaja ei tällöinkään näe asiaa lapsen kannalta vaan kääntää tämän omaksi edukseen ja saattaa jopa kieltää lapsessa tapahtuvan voimakkaan oireilun.

Lapsen mielipide

Tyypillistä vieraannuttajan kommenteissa ovat mm. väitteet pyrkimyksistä järjestää tapaamisia etävanhemman kanssa, mutta että lapsi itse ei tahdo tavata etävanhempaa. Todellisuudessa kuitenkin lapsi on saatettu manipuloida mielikuvaan, että ei omasta tahdostaan halua tavata etävanhempaa. Jos mitään varsinaista syytä kieltäytymiselle ei anneta tai jos kanta on yllättäen ja jyrkästi muuttunut, on syynä usein juuri toisen vanhemman suorittama manipulointi.

Vanhempien lasten ollessa kyseessä vieraannuttaja usein vetoaa lapsen 12-vuoden ikään, jolloin lapsen mielipidettä kuullaan. Liian nuorelle lapselle ei kuitenkaan pitäisi asettaa painetta päättää itse näin suurista asioista vaan lapsen tulisi aina saada olla lapsi. Lapsen kuuleminen on toki tarpeen, mutta päätöksenteon tulisi säilyä aikuisten vastuulla.

Silloin kun lapsen vastustamiselle ei ole mitään oikeutettua syytä tai lapsen mielipiteeseen on selkeästi vaikutettu, ei vastustamiselle tulisi antaa liikaa merkitystä. Suomen valtio on jopa saanut tästä tuomion, kun lapsen mielipiteelle oli annettu liikaa merkitystä (C v Suomi Appl. 18249/02). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan huomiota olisi kyseisessä tapauksessa tullut kiinnittää tapaan, jolla lapsen mielipide oli muodostunut. Tämän seurauksena yli 12-vuotiaan tahto voidaan jättää huomioimatta, jos se on muodostunut manipuloinnista johtuen.

Vieraannuttamisen motiivit

Vieraannuttaja syyttää usein vaikeuksistaan muita ihmisiä, olosuhteita tai tapahtumia eikä osaa hahmottaa vastuutaan omasta käyttäytymisestään ja elämästään.

Tyypillisin motiivi vieraannuttamiselle on kosto, jolloin tärkeintä on voittaa hinnalla millä hyvänsä. Usein vieraannuttajalla on vaikeuksia asettua lapsen tai toisen vanhemman asemaan. Olen itse edellisessä kirjoituksessani painottanutkin juuri tätä toisen asemaan asettumista, asioiden miettimistä toiselta kantilta. Vieraannuttajalle tämä ei ole mahdollista. Tärkeimmäksi motiiviksi muodostuu toisen vanhemman täysi eristäminen omasta ja lapsen elämästä. Samalla kuitenkin tämä aiheuttaa sen, ettei lapselle sallita toista vanhempaa. Tällainen vanhempi ei ole soveltuva lähivanhemmaksi. Räikeimmissä tapauksissa tällaiselta vanhemmalta voidaan jopa poistaa tapaamisoikeudet, mutta onko sekään sitten lapsen edun mukaista?

Kirjoittajan huomautus

Kuten alussa mainitsin, kohtaan työssäni yhä useammin vieraannuttamiseen liittyviä tapauksia. Joka ikisessä tapauksessa lapsi on ollut todellisena kärsijänä ja oireillut henkisesti, joissakin tapauksissa hyvinkin voimakkaasti. Normaalissa huoltajuusoikeudenkäynnissä lapsi ei kärsi samalla tavalla kuin niissä tapauksissa, joissa vieraannuttamista selkeästi ja todellisuudessa tapahtuu. Lapsen oireilu ja vieraannuttajan käytös ovat niin selkeitä ja jopa järkyttävän häikäilemättömiä, että tunteettomana on vaikea pysyä. Kun asioiden käsittely tuomioistuimessa on vielä tuskastuttavan hidasta, pahentuu tilanne usein lapsen kannalta entisestään käsittelyn kestäessä. Edellinen lakiesitys vieraannuttamisen kieltämisestä lailla ei mennyt läpi. Toivottavasti ensi kierroksella asia korjaantuu!