Toteutuvatko lapsesi tapaamiset sovitunlaisina?

Valitettavan usein nykyään kuulee, kuinka lasta käytetään välikappaleena eron jälkipuinneissa ja yritetään kaikin tavoin päästä eroon entisestä elämästä ja aloittaa lapsen kanssa uusi elämä ilman ex-puolisoa. Kun sitten tuo toinen vanhempi, eli se ikävä ex-puoliso, haluaakin olla lapsen elämässä mukana, ei tämä täysi erkaantuminen onnistukaan toivotun mukaisesti. Tällöin alkaa usein ns. huoltokiusaaminen tai jopa vieraannuttaminen, jossa toisen vanhemman vanhemmuutta ja oikeutta vanhemmuuteen, eritoten lapsen oikeutta kahteen vanhempaan rikotaan joskus räikeästikin. Lähivanhempi saattaa täysin omavaltaisesti ja oman edun mukaisesti peruutella, estellä tai siirrellä tapaamisia.

Hämmentävän usein kuulee, kuinka lähivanhempi jopa tuskailee ja luulee toimivansa jotenkin poikkeuksellisen joustavasti, kun SALLII etävanhemman tavata lastaan ja uhrautuvansa, kun joutuu suunnittelemaan omia aikataulujaan ja lomiaan tapaamisten mahdollistamiseksi. Tällöin ollaan kyllä täysin väärillä raiteilla ja rumasti sanottuna ”pihalla” siitä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kuuluu vanhemmuuteen ja huoltajuuteen, eikä lapsen etu ole se, jota tällöin pidetään silloin etusijalla.

Vanhempien olisi syytä myös ymmärtää, että lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa menee ohi omien lomien, lapsen kaveritapaamisten, leirien tai lapsen ystävien syntymäpäiväjuhlien. Nämä eivät siis ole perusteita siirrellä tapaamisia, jollei tapaava vanhempi niihin sitten suostu tai jollei niistä muuten ole sovittu. Vahvistetuissa tapaamisissa tulee siis pysyä, jos tapaamisista ei haluta joustaa ja esimerkiksi korvaavia tapaamisia järjestää.

Mitä voin tehdä, jos lähivanhempi rikkoo voimassa olevaa tapaamissopimusta?

Ensisijaisesti asiasta tulee tietysti neuvotella lähivanhemman kanssa. Jos tapaamisten estäminen, peruutteleminen tai siirteleminen jatkuu perusteettomasti, kannattaa olla yhteydessä lastensuojeluun ja keskustella asiasta heidän kanssaan. Tällöin lastensuojelu yrittää vielä neuvotella lähivanhemman kanssa ja ratkaista asiaa sovinnolla.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että jos lähivanhempi edelleen rikkoo tapaamissopimusta eikä suostu yhteistyöhön lastensuojelun kanssa tapaamisten edesauttamiseksi, ei etävanhemmalle jää muuta vaihtoehtoa kuin hakea asiaan ratkaisua tuomioistuimen kautta tapaamisten täytäntöönpanohakemuksella.

Tuomioistuimissa istuntojen odotusajat ovat kuitenkin pitkät, vaikka lapsiasiat ovatkin aina ne kiireellisimmin käsiteltävät asiat. Hyvin usein luullaankin, että asia on ratkaistavissa muutaman päivän, korkeintaan viikon sisällä. Järkytys on ymmärrettävästi suuri, kun ensimmäiseen istuntoon pääsy saattaa kestää kuukausia hakemuksesta! Tähän on nyt toivottavasti tulossa muutoksia.

Etävanhemman oikeuksien puuttuminen hämmentää silloinkin, kun huollosta ja tapaamisista on juuri käyty oikeustaistelua ja etävanhempi on voittanut jutun saamalla lapsen itselleen asumaan ja kenties yksinhuoltoonsa. Mikäli aikaisemmin lähivanhempana toiminut vanhempi ei sitten suostukaan luovuttamaan lasta oikeuden päätöksen mukaiselle uudelle lähivanhemmalle, ei lasta voi edes viranomaisten avulla noutaa, oikeuden päätöksestä huolimatta. Tällöinkin pitää siis ensin laittaa täytäntöönpanohakemus käräjäoikeuteen ja odotella taas kiltisti asian ratkaisua.

Tämä on täysin järjetöntä ja on selvää miten hämmentävää ja raskasta tällainen asia on itse lapselle, epäselvyys siitä kenen luona nyt oikein asuu, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ennen kaikkea miksi tämä tapahtuu.

Miten voin minimoida riskit tapaamisten rikkomisille

Jos olet vasta sopimassa lastesi tapaamisista ja on pienintäkään epäilystä siitä, että tapaamisia tullaan siirtelemään, vaadi ehdottomasti mahdollisimman yksilöityjä tapaamisia. Jos sovitut tapaamiset ovat liian ympäripyöreitä, ei niihin voi tuomioistuimessa suoraan hakea täytäntöönpanoa, vaan ne tulee ensin vahvistaa sellaisiksi, jotta varmistetaan estyvätkö riittävän yksilöidyt, vahvistetut tapaamiset vai eivät. Usein jopa kellonajoista on syytä sopia, eli koska lapsi noudetaan, mistä noudetaan ja minne ja milloin lapsi palautetaan tapaamiselta.

Jos tapaamisista on jo sovittu, mutta niitä ei ole vahvistettu eivätkä ne aina toteudu sovitunlaisina, kannattaa ensin edellä mainitun mukaisesti vahvistaa tapaamiset. Tämän voi tehdä joko lastenvalvojalla tai tuomioistuimessa. Näin sinulla on selkeät säännöt, joita tulee noudattaa ja jos niissä ei pysytä, ovat oikeutesi turvatummat ja selkeämmät.

Valitettavasti olen usein kuullut, kuinka lastenvalvojat ovat nimenomaisesti kehottaneet vanhempia välttämään liian yksilöityjä sopimuksia, vaikka toinen vanhempi on osoittanut huolensa tapaamisten toteutumisesta. Kun tämä huoli on sitten osoittautunut aiheelliseksi, on tapaava vanhempi ollut neuvoton, kun tapaamiset on sovittu liian joustavaksi ja lähivanhempi on voinut niitä siirrellä ja peruutella vahvistetun sopimuksen puitteissa näennäisesti täysin luvallisesti.

Mikäli vanhemmilla on huono keskusteluyhteys tai ongelmat ovat mahdollisia puolin toisin, on käytäntö osoittanut hyväksi keinoksi sopia tapaamisista mahdollisimman tarkasti, miten lomat vietetään, koska lomista ilmoitetaan, vaihtoajat ja -paikat, mitä myöhästymisestä seuraa (menettääkö kyseisen tapaamisen vai tuleeko korvaava tapaaminen), kauanko lähivanhempi on velvollinen odottamaan ja missä tilanteessa tapaaminen voidaan katsoa peruutetuksi. Näin myös etävanhemmalle jää vastuu tapaamisten toteutumisesta ja kiusanteon mahdollisuus niin lähi- kuin etävanhemman toimesta myös minimoidaan.

Myös etävanhemmalla on vastuu tapaamisten toteutumisesta

Kuten mainitsin, on kuitenkin syytä aina huomioida myös etävanhemman oma vastuu tapaamisten toteututumisesta. Lähivanhempaa on turha syytellä, jos ei itse tee mitään tapaamisten toteutumisen eteen, jos odottaa lähivanhemmalta täyttä joustoa ja järjestelytoimenpiteitä, muttei itse tee mitään oma-aloitteisesti tapaamisten toteutumisen eteen. Tällöin kiusantekijänä saattaakin olla itse etävanhempi. Vastuu on ymmärrettävästi molemmilla vanhemmilla varmistaa, että tekee kaikkensa tapaamisten toteutumiseksi, vaikka laki todellisuudessa lähtee siitä, että lähivanhempi on vastuussa tapaamisten toteutumisen mahdollistamisesta.

Tilanteet eivät ole koskaan täysin mustavalkoisia ja asioiden todellinen kanta selviää usein vasta tuomioistuimessa, kun molempien kanta on kuultu. Ennen kuin ryhtyy laittaamaan täytäntöönpanohakemusta käräjäoikeuteen tapaamisten toteutumiseksi kannattaa siis tarkkaan miettiä mikä on ollut oma rooli tapaamisten toteutumisessa tai estymisessä, odottaako kohtuuttomuuksia lähivanhemmalta vai onko todella kyse tapaamisten toistuvasta estämisestä, huoltokiusaamisesta tai peräti vieraannuttamisesta. Jälkimmäisessä kahdessa tapauksessa kannattaa jo olla yhteydessä lainoppineeseen ja kysyä neuvoa miten asiassa tulisi edetä. Oikeuteen ei kuitenkaan mennä heti ensimmäisestä rikkeestä. Tässä mielessä vanhemmuus siis edellyttää myös tietynlaista ja tietynasteista sietokykyä toisen vanhemman nikottelulle.