Sopimus avioeron varalta

Suomessa vallitsee sopimusvapaus. Näin ollen myös avioeron varalta tehty sopimus on mahdollinen, jopa riippumatta siitä onko se tehty ennen avioliiton solmimista vai avioliiton aikana avioeron jo siintäessä, suullisesti vai kirjallisena. Loppupeleissä perussääntönä kuitenkin on, että sopimus tulisi monestakin syystä olla kirjallinen ja mitä tarkemmin yksilöity sopimus on, sitä lähempänä avioeron vireilletuloa se tulisi laatia ollakseen myös osapuolia sitova.

Tässä kirjoituksessa käsitellään sopimuksen pätevyyttä, sen kohtuullistamista ja kuka näistä asioista päättää.

Kenelle blogikirjoitus on tarkoitettu?

Tämä blogikirjoitus on tarkoitettu eroaville ja sopimuksensa pätevyydestä huolestuneille puolisoille.

Sopimuksesta tarkemmin

Sopimuksen muotovaatimukset

Sopimuksella ei ole mitään erityisiä muotovaatimuksia, toisin kuin esimerkiksi avioehtosopimuksella. Sopimus avioeron varalta voidaan siis tehdä myös suullisesti tai kirjallisesti ilman todistajia. Mikäli haluaa kiistää sopimuksen voimassa- tai olemassaolemisen, todistustaakan osalta on selvä, että sellaisen kirjallisen sopimuksen, jossa on myös todistajat, on helpompi osoittaa olevan olemassa kuin suullisen.

Sopimuksen tarkoitus

Kun avioehtosopimuksen tarkoitus on lähinnä poistaa tai rajoittaa avioliiton kautta puolisoille syntyvää avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on avioeron varalta tehdyn sopimuksen tarkoitus lähinnä sopia asioista laajemmin avioliiton päättyessä eroon.

Usein sopimus avioeron varalta laaditaan osana kokonaisuutta samanaikaisesti esimerkiksi avioehtosopimuksen ja testamentin kanssa. Tällöin yksi asiakirja ei sellaisenaan kenties mahdollistaisi tietyn lopputuloksen saavuttamista, vaan se edellyttää kaikkien asiakirjojen yhdistelmää toteutuakseen. Vastaavasti yhden asiakirjan pätemättömyys tai kohtuuttomuus saattaa muuttaa lopullisen tarkoituksen.

Sopimusehdot

Sopimuksella avioeron varalta voidaan sopia samoista asioista, kuin avioehdollakin tai jopa sopia avioehdosta poikkeavista ehdoista. Erona tällöin on toki lopulta sopimuksen sitovuuden rajoittuminen vain osapuoliin ja silloinkin suuremmalla epävarmuudella kuin voimassa olevan avioehdon päivittämällä.

Sopimuksella sovitaan usein kuitenkin sellaisista asioista, joista avioehdolla ei ole mahdollista sopia, kuten omaisuuden jakamisesta tai osapuolten vastuista ja velvoitteista erotilanteessa ja sen jälkeen. Mahdollisesti jopa omaisuuden omistussuhteista, jos ne ovat eri kuin virallisesti kirjatut omistussuhteet. Tällaiset ehdot ovat lähtökohtaisesti päteviä edellyttäen, että ne koskevat vain sopimuksen osapuolia eivätkä ne ole kohtuuttomia kumpaakaan kohtaan.

Kiellettyinä ehtoina on kuitenkin pidetty sellaisia ehtoja, joiden vaikutukset selviävät vasta erohetkellä. Yksi tällainen ehto on esimerkiksi kymmenen vuotta ennen avioeroa laadittu sopimus, jossa sovitaan tasingosta luopumisesta. Puolisolla ei tuolloin ole mahdollisuutta ennalta tietää tarkalleen mistä on luopumassa, joten sellaisen ehdon ei yleensä voida katsoa sitovan kyseistä puolisoa.

Milloin sopimusta ei sovelleta?

Sopimusoikeudellisiin periaatteisiin kuuluu lähtökohtainen velvollisuus sitoutua sopimukseen, jonka voidaan katsoa tarkoittavan yleistä sopimusten pitävyyden periaatetta. Tähän periaatteeseen sisältyy kuitenkin poikkeuksia, eli tilanteita, jolloin sopimus ei tulekaan noudatettavaksi.

a) Sopimuksen pätemättömyys

Sopimuksen tarkastelu tulee aloittaa aina ensin siitä, onko tehty sopimus pätevä. Sopimuksen voi tehdä pätemättömäksi oikeustoimilain 28-33 §:n mukaiset pätemättömyysperusteet tilanteissa, joissa toinen puoliso on tullut pakotetuksi, vietellyksi tai toinen puoliso on hänen ymmärtämättömyyttä hyödyntäen tullut allekirjoittaneeksi sopimuksen.

Tällaisessa tilanteessa sopimus ei ole siis voimassa vaan se katsotaan pätemättömäksi.

b) Sopimusehtojen kohtuullisuus

Mikäli sopimus katsotaan päteväksi, voivat sen ehdot kuitenkin olla kohtuuttomia. Kohtuullistamista käsitellään oikeustoimilain 36 §:ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Sopimuksen ja ehtojen kohtuullisuutta arvioitaessa, sopimuksen sisällöstä ja osapuolten tarkoituksesta riippuen, voidaan myös hakea tietyin osin tukea avioliittolaista ja osituksen sovittelua koskevasta sääntelystä ja myös näitä koskevasta oikeuskäytännöstä. Ensisjiaisesti sopimuksen kohtuullisuutta käsitellään kuitenkin aina oikeustoimilain mukaisesti.

c) Sopimuksen peruuttaminen tai olosuhteiden muuttuminen

On myös mahdollista, että sopimuksen toinen osapuoli väittää, että muutoin pätevä ja kohtuullinen sopimus ei olekaan enää voimassa esimerkiksi muuttuneista olosuhteista johtuen, tai että sopimus on yhteistuumin peruttu. Todistustaakka on ensisijaisesti aina sillä, joka väitteen esittää. Nämä tilanteet aiheuttavat väistämättä hankaluuksia, eritoten jos sopimuksen voimassaoloon liittyvät taustatekijät eivät ole selvät.

Tällainen tilanne saattaa tulla eteen esimerkiksi tilanteessa, jossa sopimuksen tarkoituksena on ollut turvata varattoman puolison asuminen heti lasten syntymän jälkeen mikäli liitto päättyisi tuolloin eroon, mutta liitto jatkuukin vielä pitkään ja puoliso onkin avioliiton aikana vaurastunut ja hänellä on nyt mahdollisuus hankkia omilla varoillaan asunto. Tällöin sopimuksen alkuperäinen tarkoitus ei kenties enää olisi tarpeellinen ja siten sopimus voitaisi katsoa rauenneen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Ja tällöin tulisikin keskittyä enemmän sopimuksen kohtuullisuuteen kuin siihen, mitä on sovittu.

Lähtökohtaisesti sopimukset siis toki sitovat, mutta niiden ydintarkoitus on saattanut muuttua vuosien saatossa jolloin sopimuksen voitaisi katsoa rauenneen.

Kuka ratkaisee sopimuksen pätevyyden, ehtojen kohtuullisuuden ja sopimuksen voimassaolon?

Mikäli puolisot eivät pääse yhteisymmärrykseen sopimukseen sitoutumisesta eron jälkeen, voi ositusta varten hakea käräjäoikeudesta pesänjakajaa toimittamaan ositus sopimuksen mukaisesti tai lain mukaisesti. Avioeron varalta laaditun sopimuksen vaikutuksen osituksessa ratkaisee siis riitaisissa tilanteissa ensin pesänjakaja. Pesänjakaja on lähtökohtaisesti velvollinen vahvistamaan sopimuksen, edellyttäen että siinä on sovittu vain osapuolten välisistä asioista, se on kohtuullinen ja edelleen voimassa.

Pesänjakajan ratkaisuun tyytymätön voi moittia sitä oikeusteitse, jolloin usein asian ratkaiseminen siirtyy eri oikeusasteille.

Jatko-ohjeet asiassasi

  1. Neuvottele puolisosi kanssa sopimuksen noudattamisesta ja siihen tarvittavista toimista.
  2. Jos puoliso kieltäytyy sitoutumasta sopimukseen, selvitä seuraavaksi aviovarallisuusasioihin perehtyneeltä juristilta sopimuksen pätevyys ja oikeutesi asiassa. Mikäli haluat kysyä juristeiltamme, voit varata ajan puhelinneuvontaan.
  3. Mikäli edelleenkään, juristienkaan avulla, puolisosi ei ole valmis noudattamaan sopimusta, ja haluat itse edelleen pitäytyä sopimukseen sisältyvistä oikeuksistasi, hae pesänjakajaa ratkaisemaan asia.

Lue lisää

Avioero lähestyy, mitä tehdä?

 

© 2022 ASIANAJOTOIMISTO SVAHN OY | Rekisteriseloste | Ehdot | Hinnasto

                   

email: toimisto@svahn.fi | puh: +358 40 767 4877

Tämä sivusto hyödyntää evästeitä, jotta voimme tarjota sinulle parhaan mahdollisen käyttäjäkokemuksen. Jatkamalla sivustolla eteenpäin hyväksyt evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä.

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close