Jokainen tätä lukeva (mukaan lukien kirjoittaja) on varmasti joskus suojellakseen itseään syytöksiltä tai muiden tuomitsemiselta kertonut pienen valkoisen valheen, vääristellyt hieman totuutta tai jättänyt jotain kertomatta. Ajatellaan ehkä, että ”mitä tuo nyt minusta ajattelee, jos tämän paljastan” tai ajatellaan ehkä, että ”tämä tietohan on kannaltani huono asia, joten enpäs mainitse siitä mitään”. Oli syy mikä tahansa, niin omalle juristille tulisi kertoa kaikki asiaan liittyvä, oli se sitten noloa tai epärehellistä tai jopa rikollista. Tämä ei asiakasta tuomitse eikä julkaise tietoa ilman asiakkaan suostumusta. Kuitenkin ilman kaikkia tietoja asiasta, tapahtumista tai asiakkaan omasta menettelystä tai käytöksestä ei parhainkaan juristi pysty täysin ajamaan asiakkaansa etua. Usein juuri se, mitä jätetään kertomatta tai jonka merkitystä vähätellään, on se, mihin vastapuoli tarraa kiinni ja jonka johdosta juttu saatetaan hävitä. Kannattaakin kertoa mieluummin liikaa kuin liian vähän. Asiantunteva juristi kyllä sitten poimii kerrotusta tärkeimmät ja oleellisimmat tiedot.
Omalle jutulle epäedulliset asiat tulee kertoa myös siksi, että kun niihin vetoaa ennen kuin vastapuoli niitä ottaa edes esiin, vetää samalla näiden jutulta maton alta pois. Myönnetään siis suoraan, että on tehty virhe tai menetelty väärin ja löydetään asialle samalla jokin hyväksyttävä syy. Tehdään samalla omasta asiakkaasta inhimillinen – henkilö, joka tekee virheitä siinä missä kaikki muutkin. Jos koko juttu perustuu siihen, että ”minä en ole tehnyt mitään väärin” ja pikkuhiljaa alkaakin selvitä yhtä sun toista, niin tämä ei asiakkaan kannalta näytä hyvältä.
Olethan siis rehellinen ja avoin omalle juristillesi!
