Lasten huoltolain mukaan lasten huoltajat yhdessä päättävät lapsen asuinpaikasta. Lapsella voi olla vain yksi asuinpaikka, joten esimerkiksi erotilanteessa lapsi voidaan määrätä asumaan vain toiselle vanhemmista, vaikka käytännössä lapset asuisivatkin vuoroviikoin toisen, eli niin sanotun etävanhemman luona. Lähivanhemmalle, eli sille vanhemmalle jolle lapsi on määrätty asumaan, muodostuu helposti käsitys, että tämä voi yksin päättää lapsen asuinpaikan vaihtumisesta. Näin ei kuitenkaan ole. Mikäli lapsi on muuttamassa toiselle paikkakunnalle tulee asiasta siis päättää huoltajien kesken.
Toisen vanhemman suostumusta ei siis tarvita, jos lähivanhemmalle on myönnetty yksinhuoltajuus. Suostumusta ei myöskään tarvita yhteishuoltajuustilanteessa, jossa muutto ei vaikuta lapsen päivähoitoon, koulupaikkaan, ystäväpiiriin tai toisen vanhemman tapaamisiin. Tämä edellyttäisi käytännössä kuitenkin vain samalla paikkakunnalla tai sen lähettyvillä tapahtuvaa muuttoa ja huoltajien yhteistyökykyä.
Tilanteessa, jossa lapsen asuinpaikka on yksipuolisesti toisen huoltajan toimesta vaihtunut, jää etävanhemmalle ainoaksi lainmukaiseksi keinoksi vaatia oikeusteitse lapsi määrättäväksi luokseen asumaan. Tällöin voidaan hakea muutosta myös huoltajuuteen, tapaamisoikeuksiin ja elatusmaksuihin. Vaikka huoltajuus olisi määrätty yksin toiselle vanhemmista, mutta etävanhemman tapaamiset muuttamisen johdosta hankaloituvat, on tällöin myös ei-huoltaja-etävanhemmalla oikeus viedä lapsen asumis- ja tapaamisjärjestelyt tuomioistuimen käsiteltäviksi.
Pääasian käsittely tuomioistuimessa saattaa kestää kuitenkin vuodenkin verran, jolloin ratkaisun saamisen odottelu käytännössä vakiinnuttaisi tilannetta lähivanhemman mahdolliseksi hyödyksi. Tällöin lapsen asumiseen on mahdollista hakea tilapäistä ratkaisua myös väliaikaismääräyksellä, jolloin pääasian ollessa vireillä, tuomioistuin voisi hakemuksesta mahdollisesti määrätä lapsen asumaan hakijalle pääasian käsittelyn ajaksi.
Erikoista on, että maistraatti ei läheskään aina kysy toisen huoltajan suostumusta muuttoilmoitukseen, vaikka sen olisi kotikuntalain mukaan varattava toiselle huoltajalle mahdollisuus selvityksen antamiseen silloin kun lapsi on alle 15-vuotias. Muuttoilmoitus on maistraatin mukaan kuitenkin ”vain” rekisterimerkintä, jolla määräytyvät muun muassa lapsen terveydenhuolto-, koulu- ja sosiaalipalvelut. Selvityksen edellyttämisen voisi kuitenkin kuvitella ennaltaehkäisevän lasten pompottelemista paikasta toiseen. Ennaltaehkäisevänä keinona olisi varmasti myös sosiaaliviranomaisten nopeampi puuttuminen ja vaikuttamismahdollisuus asioihin. Tällä hetkellä käytännössä ainoa etävanhemmalle tarjolla oleva apu on siis jälkikäteinen apu. Eniten tästä kaikesta kärsii tällöin itse lapsi, jota nyt sitten pompotellaan kodista, koulusta ja päiväkodista toiseen!
Lue lisää:
Lapsiasioihin liittyviä blogikirjoituksia
