Osituksen vaiheet

Ositus koostuu kahdesta päävaiheesta, laskennallisesta ja reaalisesta osituksesta.

1. Laskennallinen ositus

Ositus tulee aloittaa aina laskennallisella osituksella. Tämän vaiheen voi vielä jakaa 4 eri vaiheeseen.

1. Ensin selvitetään molempien varat ja velat, eli mitä kumpikin omistaa tai on velkaa.

Mitä omaisuutta huomioidaan?
– Kaikki yksin tai yhteisesti omistettu omaisuus.
– Säästö- ja sijoitusvakuutukset.
– Eläkevakuutukset, jotka on irtisanottavissa ositusta varten.
– Ennen ositusperustetta syntyneet velat ja saatavat (palkat, ym).
– Omaisuudesta saatu tuotto ositusperusteen ja osituksen välillä.
– Yhteisesti omistetuksi oletetaan rekisteröimätön irtain omaisuus, jos muuta ei voida osoittaa. Koti-irtaimistoa ei usein kuitenkaan ole tarpeen luetteloida yksityiskohtaisesti, kuten ei muuta kiinteistöllä olevaa irtaimistoakaan, kuten ruohonleikkureita, tms. Riitaisemmissa avioeroissa tämäkin saattaa kuitenkin olla tarpeen.
– Kaikki yhteiset ja omat velat.

Puolisoilla on vastuu siitä, että omaisuus luetteloidaan totuudenmukaisesti, eli että kaikki omaisuus on luetteloitu ja arvostettu oikein. Valitettavan yleistä on kuitenkin, että toinen puoliso pimittää tietoja eikä ilmoita kaikkea omistamaansa omaisuutta. Mikäli myöhemmin ilmenee, että osa omaisuudesta on jätetty ilmoittamatta, voi toinen puoliso syyllistyä osituspetokseen. Asiasta voi tällöin tehdä rikosilmoituksen.

2. Eritellään näistä avio-oikeuden alainen ja siitä vapaa omaisuus ja luetteloidaan sen mukaisesti.

Omaisuus oletetaan aina ensisijaisesti avio-oikeuden alaiseksi. Avio-oikeus on kuitenkin voitu poissulkea joko puolisoiden keskinäisellä sopimuksella tai testamentilla tai lahjakirjalla. Jos avio-oikeus on poissuljettu jostain saadusta omaisuudesta testamentilla tai lahjakirjalla, tulee kyseisen puolison osoittaa kyseessä olevasta asiakirjasta asian olevan näin. Muissa tapauksissa avioehtosopimuksen esittäminen ja siihen vetoaminen riittää.

3. Arvostetaan omaisuus.

Erityisesti avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvostaminen on oleellista, sillä sen perusteella määräytyy avio-osan suuruus ja laskennallinen tasinko. Avio-oikeudesta vapaan omaisuuden arvostaminen ei ole välttämätöntä, sillä se ei vaikuta tasingon määrään. Joskus kuitenkin mahdollisten sovittelu- tai muiden vaatimusten kannalta myös avio-oikeudesta vapaan omaisuuden arvostaminen on tarpeen.

Kenties yleisin riidanaihe liittyy juuri arvostamiseen. Omaisuuden arvosta voidaan olla hyvinkin eri mieltä riippuen siitä, onko kyse esimerkiksi yhteisen asunnon lunastamisesta, jolloin lunastava puoliso pyrkii saamaan arvon mahdollisimman alhaiseksi, vai onko kyse pyrkimyksestä saada itselleen kuuluvan tasingon määrä mahdollisimman suureksi ja siten saada puolison omaisuuden arvot mahdollisimman suureksi ja oman omaisuuden arvot mahdollisimman pieniksi.

Avioliittolaki ei sano omaisuuden arvostamisesta sen tarkempaa, joten puolisot voivat keskenään sopia tai pesänjakaja voi päättää käytetäänkö verotusarvoa, käypää arvoa, hankinta-arvoa, myyntiarvoa vai jotain muuta. Useimmiten kuitenkin omaisuuden myyntiarvo on lähtökohtana, eli mitä omaisuudesta saataisiin, jos se myytäisiin ulkopuoliselle.

Arvostamishetki
Arvostamishetki on useimmiten joko ositushetki tai erikseen määritelty täsmäytyspäivä. Usein tällainen täsmäytyspäivä saattaa olla tarpeen sellaisen omaisuuden, kuten pörssiosakkeiden osalta, joiden arvo saattaa vaihdella lyhyellä aikavälillä. Muun omaisuuden osalta näin harvemmin on, jolloin käytetään ositushetken toimittamisen ajankohtaa arvostushetkenä. Omaisuus siis luetteloidaan ositusperusteen syntyhetken mukaan, mutta arvostetaan vasta osituksen toimittamisen hetkellä.

Toki voidaan sopia, että omaisuus myös arvostetaan ositusperusteen syntyhetken mukaan, mutta silloin, kun osituksen toimittaminen syystä tai toisesta kestää pidempään, on ositushetken arvostushetki parempi vaihtoehto. Laki itsessään ei varsinaisesti sano arvostamishetkestä mitään, mutta ositushetken arvostushetki on kuitenkin oikeuskäytännön myötä vakiintunut perussäännöksi.

Velkojen osalta arvostamishetki on ositusperusteen syntyhetki (avioeron vireilletulopäivä tai puolison kuolinpäivä).

4. Lopuksi laaditaan osituslaskelma

Ensin lasketaan yhteen molempien omaisuus ja velat
Avioerossa kumpikin puoliso vastaa omista veloistaan ja yhteisvastuu säilyy yhteisesti otettujen lainojen osalta ja elatusvelkojen osalta. Velat tällöin vain katetaan, eli varataan laskennallisesti omaisuutta velkojen maksua varten. Yhteisistä lainoista puolisot vapautuvat käytännössä vasta, kun pankki on antanut toisen puolison vapautukselle suostumuksensa. Tästä syystä ei koskaan kannata tuudittautua ositussopimuksessa olevaan mainintaan siitä, että toinen puoliso ottaa lainat vastatakseen, vaan aina tulisi pyytää ennakkoon pankilta asiasta suostumus.

Kuolintapauksessa tilanne on hieman toinen, sillä ennen reaalista ositusta kaikki vainajan velat tulee maksaa pois tai ne on muuten pantava erityiseen hoitoon.

Nollasääntö
Mikäli toisen puolison netto-omaisuus painuu velkojen vuoksi miinukselle, ei tällaisen ylivelkaisen puolison omaisuudeksi kuitenkaan merkata negatiivista summaa, vaan tällöin noudatetaan nollasääntöä, eli ylivelkaisen puolison netto-omaisuudeksi merkitään 0 euroa. Varakkaammaksi jääneen puolison kannalta tämä on erityisen ikävä sääntö, sillä tällä säilyy tasingon maksuvelvollisuus ylivelkaiselle puolisolle, vaikka todellisuudessa molempien yhteenlaskettu omaisuuden säästö jäisikin reippaasti miinukselle! Tämän säännön tarkoituksena on siis turvata ylivelkaisen puolison oikeus tasinkoon.

Vastikkeet ja päältäpäin erottaminen
Seuraavaksi laskennassa huomioidaan mahdolliset vastikkeet ja päältäpäin erottaminen (palkkatulot, vaatteet ja muut henkilökohtaiset tavarat, työvälineet, ym). Vastikkeet kuitenkin tulee huomioida laskelmassa.

Avio-osan ja laskennallisen tasinko-osuuden määrittäminen
Vasta nyt omaisuus jaetaan puoliksi ja määritetään avio-osat, jonka perusteella määritetään vähävaraisemmalle puolisolle kuuluva laskennallinen tasinko-osuus.

2. Reaalinen ositus

Kun omaisuus on luetteloitu ja tasinko-osuus määritetty, toteutetaan seuraavaksi reaalinen ositus. Tässä vaiheessa määritetään millä ja miten mahdollinen tasinko maksetaan vai maksetaanko tasinkoa lainkaan ja miten yhteisesti omistettu omaisuus jaetaan.