HUOM! Alla olevan artikkelin kirjoittamisen jälkeen Korkein oikeus on 6.11.2012 antanut ennakkopäätöksen, joka muuttaa lesken ja perillisten aseman merkittävästi otsikon mukaisessa tilanteessa. Voit lukea päätöksen täältä. Uudempi artikkeli koskien muutosta löytyy täältä.
Jos vainaja on tehnyt omistusoikeustestamentin lesken hyväksi ilman määräystä kenelle omaisuus on menevä lesken jälkeen (toissijaismääräys), saa leski koko omaisuuden täydellä omistusoikeudella.
Ongelmia saattaa syntyä, jos vainajalta on jäänyt lakiosaan oikeutettuja perillisiä eli rintaperillisiä (lapset tai lapsenlapset). Näillä on hyvin vahva oikeus lakiosaansa, joka on puolet näille muutoin kuuluvasta perintöosasta. Perintökaaren mukaan lakiosaa loukkaava testamentti on tehoton tällaista perillistä kohtaan. Lakiosaperillisen on kuitenkin tehtävä lakiosailmoitus ja vaadittava lakiosaansa. Ymmärrettävää on, erityisesti jos vainajalla ja leskellä ei ole yhteisiä lapsia, että vainajan lapset haluavat osuutensa tämän omaisuudesta. Muutoinhan nämä luopuisivat oikeudestaan perintöön! Vasta lakiosien tultua suoritetuiksi voi leski saada omaisuuden omistukseensa. (Olen aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt lakiosailmoituksen tekemistä ja testamentin hyväksymisen ongelmia.)
Mikäli kuitenkin muuta omaisuutta ei ole asunnon lisäksi, nousee ongelmaksi, mistä lakiosat maksetaan. Vastakkain ovat siis testamenttisaanto ja lakiosa-oikeus.
Vaikka lakiosa-oikeus on hyvin vahva oikeus, on kuitenkin lesken asumisoikeus tätäkin vahvempi! Jos vainajalta on jäänyt vain asunto, saa leski perintökaaren mukaan vähimmäissuojanaan oikeuden hallita puolisoiden yhteisenä kotina käytettyä asuntoa (PK 3:1a.2). Edellytyksenä on, ettei leskellä ole omistuksessaan muuta asumiseen kelpaavaa asuntoa. Jos tämä lesken asumisoikeus siis loukkaa lakiosaa eikä muuta varallisuutta pesässä asunnon lisäksi ole, ei lesken tarvitse myydä omaisuutta (asuntoa) tai ottaa lainaa maksaakseen lakiosia. Asumisoikeus on siis vahvempi oikeus kuin lakiosa-oikeus.
Mikäli lesken hyväksi on tehty omistusoikeustestamentti, ei tämä voi samanaikaisesti kuitenkaan vedota sekä edellä mainittuun vähimmäissuojaansa että omistusoikeustestamenttiin. Tämän on vedottava jompaan kumpaan. Jos leski vetoaisi testamenttiin, olisi tämä samassa asemassa kuin kuka tahansa muu testamentinsaaja eli tämä joutuisi maksamaan lakiosat saajilleen, vaikka sitten pankkilainalla, jos pesän varat eivät muutoin maksamiseen riitä. Lakiosa-oikeus nousee tällöin vahvemmaksi. Jos tämä luopuukin testamentista, on tämä oikeutettu vähimmäissuojaan, mutta menettäisi samalla testamentin mukanaan tuomat muut oikeudet ja omaisuuden omistuksen. Leski ei voisi esim. myydä kyseessä olevaa asuntoa.
Yhdeksi mahdollisuudeksi jää sopia lakiosiin oikeutettujen kanssa lakiosien maksamisen siirtymisestä esim. lesken kuoleman jälkeen. Eli leski ottaisi testamentilla tulevan omaisuuden vastaan, rintaperilliset vaatisivat lakiosiansa, mutta lakiosat maksettaisiinkin vasta lesken kuoltua. Useimmiten tämä sopii kaikille osapuolille, mutta olosuhteista ja ihmissuhteista riippuen aina näin ei ole.
Lesken on näin ollen syytä tarkkaan miettiä kokonaisuutta ennen kuin vetoaa testamenttiin, jottei tarpeettomasti aseta itseään taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen. Vaikka vainajan tarkoituksena testamenttia laadittaessa on ollut suojata lesken oikeuksia ei tämä aina välttämättä olosuhteista riippuen toteudu toivotulla tavalla. Joissakin tilanteissa saattaa siis olla jopa kannattavampaa luopua testamentista ja vedota vain perintökaaren mukana tuomiin suojasäännöksiin (oikeus pitää kuolinpesä jakamattomana hallinnassaan ja oikeus hallita puolisoiden yhteisenä kotina käytettyä asuntoa). Asiantuntijan konsultointi on tässä tilanteessa erityisen suositeltavaa.
Lue lisää
7 päivän haaste:
Osallistu ilmaiseen 7 päivän haasteeseen (sisältää ilmaisen mallipohjan mm. testamentista)
Tarkempaa tietoa löydät alla olevien linkkien kautta
Blogikirjoituksia testamentiin liittyen
