Miten ositus tehdään avioeron yhteydessä? 

Osituksesta 

Saamme paljon kysymyksiä eroavilta pareilta osituksesta. Tässä kirjoituksessa yritän selventää sitä, mitä ositus on ja kuinka se tehdään avioeron yhteydessä. Myös toisen puolison kuollessa tulee tehdä ositus ennen perinnönjakoa perillisille, mutta tämän osituksen erityispiirteitä ei käsitellä tässä kirjoituksessa. 

Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan avioeron tai puolison kuoleman yhteydessä puolisoiden kesken. Keskityn tässä kirjoituksessa kuitenkin vain avioero-ositukseen. Osituksen voi tehdä lopullisesti vasta, kun avioero on vireillä, eli avioeroa on haettu käräjäoikeudelta. Osituksen voi tehdä osapuolten välisellä sopimuksella tai jos sopiminen ei onnistu, voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä suorittamaan osituksen. Pesänjakaja toimii ”tuomarina” asiassa ja ratkaisee omaisuuden jaon osapuolten vaatimusten ja väitteiden perusteella. 

Mitä on avio-oikeuden alainen omaisuus? 

Avio-oikeuden alaisella omaisuudella tarkoitetaan sitä kaikkea omaisuutta, joka otetaan huomioon osituksessa. Lähtökohtana on, että kaikki puolisoiden varat ja velat ovat avio-oikeuden alaista, ellei siitä ole muuta määrätty tai sovittu. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa avioehtosopimuksella, jolla siis rajataan omaisuutta pois avio-oikeuden alta tai tuodaan avio-oikeuden alaiseksi omaisuutta, joka ei muuten sinne kuuluisi. Voidaan esimerkiksi määrätä, että toisen osapuolet tietty omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista ja siten sitä ei huomioida omaisuuden osituksessa tehtävissä laskelmissa. On myös mahdollista, että puolison testamentilla tai lahjakirjalla saama omaisuus on määrätty avio-oikeuden ulkopuolelle testamentissa tai lahjakirjassa. 

Osituksen pääsääntö 

Osituksen pääsäännön mukaan kummallekin puolisolle tehdään omaisuusluettelo, johon listataan kyseisen puolison kaikki avio-oikeuden alaiset varat ja velat. Tämä summa on kummankin puolison omaisuuden säästö. Jos puolison velkojen määrä ylittää varallisuuden määrän merkitään hänen omaisuutensa säästöksi 0 € ja tätä käytetään laskelmassa (ns. 0 periaate). 

Kummankin puolison yhteenlaskettu nettovarallisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Näin saadaan tietää avio-osan määrä, eli se määrä varallisuutta, joka kummallekin tulisi jäädä osituksessa. 

Vaikka osituksen pääsäännön mukaan kummallekin osapuolelle tulee jäädä sama määrä omaisuutta, saavat osapuolet kuitenkin vapaasti sopia osituksen sisällöstä lähes mitä vain: omaisuuden voi jakaa puoliksi tai toinen osapuoli voi saada kaiken tai mitä tahansa siltä väliltä. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin turvautua jo juristin apuun, jottei tule lahjaverotuksen kanssa ongelmia.

Mitä tasinko on? 

Kun avio-osan suuruus on määritetty osituslaskelmassa, selviää myös, kumpi puolisoista olisi velvollinen suorittamaan tasinkoa toiselle. Tasinko on siis osituksessa suoritettava varallisuuden tasaus. Tasinkoa suorittava osapuoli saa valita, mitä omaisuutta hän haluaa tasinkona antaa. Tasingon saa aina myös maksaa rahana. 

Yleisiä ajatusvirheitä 

Puolisot omistavat kaiken puoliksi? 

Kumpikin puoliso omistaa itse oman omaisuutensa ja vastaa omista veloistaan. Avioliitto tai avioero ei muuta tätä. Vain yhteiseksi hankittu omaisuus tai yhdessä otetut velat ovat yhteisiä ja silloinkin sillä omistussuhteella joka hankintavaiheessa on sovittu. Mikäli ei voida osoittaa, kummalle omaisuus kuuluu, niin se oletetaan omistettavan yhdessä yhtäläisin osuuksin. Kaikessa rekisteröitävässä ja kirjattavassa omaisuudessa oletetaan nimiperiaatteen mukaan, että se henkilö omistaa omaisuuden, jonka nimiin se on merkitty.

Osituksessa kaikki jaetaan puoliksi? 

Avioeron jälkeenkin kumpikin osapuoli omistaa itse oman omaisuutensa ja vastaa itse omista veloistaan. Osituksessa osapuolet saavat sopia, mitä omaisuutta kumpikin saa ja tasinkoa suorittava osapuoli saa päättää, mitä omaisuutta hän tasinkona suorittaa.

Tästä voit varata ajan maksuttomaan kartoitukseen.

Kirjoittanut: Saara Ahotupa, Asianajaja OTM