Vainajan irtaimisto koostuu kahdesta ryhmästä; koti-irtaimistosta ja henkilökohtaisesta irtaimistosta. Koti-irtaimisto käsittää kaikki huonekalut ja asumiseen liittyvät esineet. Henkilökohtainen irtaimisto käsittää työvälineet, korut, vaatteet ja asusteet, soittimet, valokuvat, kirjat ja muut sellaiset esineet, jotka eivät ole koti-irtaimistoa.

Ylivoimaisesti yleisin käytäntö on, ettei irtaimistoa luetteloida perukirjaan eikä jakokirjaan, ja että se jätetään kokonaisuudessaan lesken hallintaan. Riitaisemmissa tapauksissa irtaimisto on kuitenkin usein se, joka aiheuttaa eniten riitoja. Erityisesti uusperheissä, joissa leski perii kaiken tai saa omaisuuden hallintaoikeustestamentilla elinikäiseen hallintaansa, saatetaan irtaimistosta käydä pitkää, periaatteellista ja kallista taistelua.

Yhteisomistusolettama

Lähtökohta koti-irtaimiston omistusten osalta on aina että molemmilla puolisoilla on yhteisomistus koti-irtaimistoon. Jos tästä halutaan poiketa, eli joku väittää jotain kalustetta vainajan omistamaksi, on hänellä myös todistustaakka asiasta. Vastaava todistustaakka on myös leskellä.

Jos irtaimistossa on sellaisia vainajalle kuuluneita esineitä, joilla on erityistä merkitystä perillisille, tulisi tällaisten omistusoikeus siis riitaisissa tapauksissa pystyä osoittamaan. Ja se ei usein ole helppoa.

Lesken vähimmäisoikeus

Mikäli vainaja oli naimisissa kuollessaan, on leskellä lain mukaan oikeus pitää koti-irtaimisto jakamattomana hallinnassaan. Muilla perillisillä ei tällaista oikeutta ole, ei edes vainajan asunnossa mahdollisesti asuvalla perillisellä. Tämä lakisääteinen lesken vähimmäisoikeus ei kuitenkaan kohdistu vainajalle kuuluneeseen henkilökohtaiseen irtaimistoon.

Testamenttimääräys irtaimistosta

Ongelmaa ei ole, jos vainaja on testamentilla määrännyt kenelle joko koko omaisuuden tai irtaimiston omistus menee. Tällöin muilla perillisillä ei ole oikeutta tuohon irtaimistoon. Tässäkin on syytä kuitenkin huomioida, että vainaja ei voi pätevästi määrätä koti-irtaimiston jakamisesta silloin, kun leski on vielä elossa tai leski ei suostu koti-irtaimiston jakamiseen elinaikanaan. Ja syytä on myös huomioida, että lesken vain hallitessa omaisuutta, tulee irtaimisto viimeistään lesken kuoltua jakaa oikeille saajille.

Irtaimiston omistus on hallintaoikeus-tilanteissakin mahdollista tietyissä perimystilanteissa jakaa saajille myös lesken eläessä ositus- tai erottelusopimuksella. Mutta hallinnasta lesken ei ole pakko luopua eikä häntä voida koti-irtaimiston osalta siihen mahdollisesta testamenttimääräyksestä huolimattakaan velvoittaa.

Ongelmatilanteita

Ongelmia aiheutuu erityisen paljon tilanteissa, joissa perillisten välit leskeen ovat huonot. Tällöin usein leski saattaa hankaloittaa irtaimiston luettelointia, kieltäytyy luetteloimasta irtaimistoa, väittää irtaimistoa omakseen tai jopa hävittää irtaimistoa.

Ongelmia saattaa myös aiheutua irtaimiston varsinaisessa jakamisessa, jos leski pitkittää tai hankaloittaa henkilökohtaisen irtaimiston noutamista. Riski myös siitä, että leski päätyy hävittämään omaisuutta, on mahdollinen.

Ratkaisuvaihtoehtoja

1. Omaisuuden luettelointi jatkoa varten
   Irtaimisto kannattaa luetteloida joko erilliseen luetteloon tai varsinaiseen jakokirjaan, jos on yhtään odotettavissa riitaisuutta omistusosuuksista. Tuon luettelon voivat leski tai testamentinsaaja ja muut perilliset sitten hyväksyä allekirjoituksillaan. Perukirjaan ei luettelointia ole useinkaan tarpeen ottaa.
   Samoin voi menetellä myös henkilökohtaisen irtaimiston osalta, jos tuon omaisuuden on tarkoitus lesken eläessä tai lesken kuoltua tehtävässä osituksessa siirtyä ensin kuolleen puolison perillisille.
   Luetteloinnilla usein estetään tilanne, jossa lesken kuoltua irtaimiston jakamisesta tapellaan lesken ja ensin kuolleen puolison perillisten välillä epäselvien omistussuhteiden vuoksi.
2. Vahvistuskanne
   Lesken ei ole pakko päästää ketään kotiinsa koti- ja henkilökohtaisen irtaimiston luettelointia ja selvittämistä varten. Jos leski ei suostu päästämään asunnolle ketään voivat perilliset viime kädessä hakea käräjäoikeudesta asiasta vahvistuskannetta, jolla leski velvoitetaan luetteloimaan omaisuus. Omaisuuden luettelointia varten voidaan myös määrätä uskottu mies, mutta uskotulla miehelläkään ei ole pääsyä lesken asuntoon ilman lesken suostumusta. Tällöin luettelointi kohdistuu lähinnä muuhun omaisuuteen.
   Leski voidaan myös vahvistuskanteella tilanteesta riippuen velvoittaa vakuuttamaan omaisuus, säilyttämään omaisuus sellaisenaan tai muuta vastaavaa.
3. Pesänjakaja
   Pesänjakajan määrääminen pesään usein vähentää ongelmia ja kiusantekoa, mutta pesänjakajallakaan ei ole irtaimiston luettelointia varten oikeutta päästä asuntoon rikkomatta lesken kotirauhaa. Pesänjakaja voi kuitenkin perillisiltä saamansa selvitysten perusteella määrätä tiettyä omaisuutta jaettavaksi perillisille. Pesänjakajan päätöksellä perilliset voivat sitten hakea tuomioistuimesta päätöstä, jolla leski velvoitetaan luovuttamaan kyseinen irtaimisto.
4. Valokuvat irtaimistosta
   Mikäli leski ei suostu päästämään ketään kotiinsa luettelointia varten, on hyväksi osoittautunut keino omaisuuden selvittämiseksi ollut, että leski ottaa kuvia asunnossa olevista kalusteista, sisustusesineistä ja tauluista. Näin molemmat sukuhaarat voivat sitten käydä kuvat läpi ja kirjata jokaiseen kuvaan kenelle siinä näkyvä irtain omaisuus kuuluu.

Luetteloinnin tarve

Jos aikomuksenasi on taistella loppuun saakka irtaimiston luetteloimisesta tai jakamisesta, kannattaa ihan tosissaan miettiä asiassa saavutettava taloudellinen hyöty ja muu merkitys. Irtaimistosta tai sen luetteloinnista taisteleminen on nimittäin mitä todennäköisemmin erittäin kallista huomioiden asiassa saavutettava hyöty.

Asian taloudellinen merkitys

Käytännössä olen kuitenkin huomannut, ettei taloudellisella saavutettavalla hyödyllä ole asiassa mitään merkitystä perillisille tai leskelle, vaan perilliset ovat valmiita maksamaan melkeinpä mitä tahansa irtaimiston asianmukaisesta luetteloinnista tai henkilökohtaisen irtaimiston luovuttamisesta, kun taas leski saattaa olla valmis tekemään kaikkensa, hinnalla millä hyvänsä, hankaloittaakseen luettelointia/jakamista ja pitääkseen oikeuksistaan kiinni.

Tosiasia molemmissa tapauksissa on, että tällöin molemmat häviävät. Suosittelen siis tosissaan miettimään mahdollisesta ”voittamisesta” saatavan hyödyn ja siihen käytetyn ajan, rahan ja stressin välistä tasapainoa, eli kannattaako taistoon lähteä vai onko parempi luovuttaa.

Lisää tietoa

Ilmainen tilannekartoitus