Millainen on hyvä lapsen tapaamissopimus?

Tapaamisoikeuksista sovittaessa ei ole olemassa yhtä ainoaa lapsen kannalta oikeaa mallia. Jokaisessa vanhemmassa ja jokaisessa lapsessa on omat ominaisuutensa ja tekijänsä, jotka tulisi myös ottaa huomioon, jos haluaa saada toimivan tapaamissopimuksen aikaiseksi. Mitä enemmän toinen vanhempi on ollut lapsensa elämässä, sitä useammin ja pidempikestoisia tapaamiset voivat kerrallaan olla. Tämän lisäksi ymmärrettävästi sopimuksen sisältöön ja tapaamisten kestoon tulisi vaikuttaa lapsen ikä ja millaiset välit lapsella on tapaavaan vanhempaan.

On siis turha vaatia vaatimisen vuoksi sellaisia tapaamisia, joissa ei ole itse mahdollista tai tarkoitustakaan syystä tai toisesta pysyä. Lapsi tarvitsee varmuutta siitä, että tapaamiset toteutuvat aina sovitusti ja säännöllisesti. Turvattomuutta ja epävarmuutta lapselle luodaan nimenomaan sillä, että toinen vanhempi luo pelkoa tapaamisten jatkumisesta ja/tai että tapaamisia toistuvasti peruutellaan ja siirretään, tai ettei lapsi edes tiedä koska tapaa toista vanhempaansa seuraavaksi. Lapselle tulee luoda se mielikuva, että toista vanhempaa saa tavata ja että tapaava vanhempi haluaa lasta tavata.

Vuoroasuminen

Vuoroasuminen ei varsinaisesti yksistään edellytä mitään ”exäni on paras kaverini” -välejä, vaan riittää että vanhemmat osaavat asettaa lapsen tarpeet ja lapsen edun omien etujensa edelle ja että kommunikointi on asiallista ja riittävän säännöllistä lapsen asioihin liittyvissä asioissa. Toki mitä paremmat välit vanhemmilla on keskenään, sitä toimivammaksi vuoroasuminenkin saadaan.

Lapsen persoonallisuus ja toiveet

Tapaamisissa tulisi aina myös huomioida lapsen persoonallisuus ja lapsen omat toiveet. Yksi lapsi saattaa nauttia suunnattomasti järjestelystä, jossa saa viettää molempien vanhempien kanssa yhtä paljon aikaa kun toiselle taas tämä vaihtelu saattaa olla hyvinkin raskasta henkisesti. Saattaa myös olla, ettei lapsi edes halua viettää paljon aikaa toisen vanhemman kanssa, vaan hänelle riittää täysin joka toinen viikonloppu tapahtuva tapaaminenkin.

Tapaamisaikatauluista sovittaessa tulisi myös huomioida lapsen suhde kyseiseen aikuiseen. Mitä läheisemmät välit, sitä enemmän tapaamisia olisi hyvä olla. Jos taas vanhempi on muutenkin ollut pois lapsen elämästä, tulee tapaamiset aloittaa pehmeämmin, asiaa nimenomaan lapsen kannalta ajatellen.

Huomioitavia asioita

Olen koonnut alle asioita, jotka on hyvä huomioida tapaamisaikatauluista sovittaessa. Kuten sanottu, ei ole olemassa yhtä toimivaa kaavaa, vaan jokaisessa tapauksessa tulisi käydä kokonaisuus hyvin läpi sopimuksen sisältöä ja yksilöintitarkkuutta mietittäessä

Minkä ikäinen lapsi on?
Osaako lapsi ilmaista tarpeensa, toiveensa ja pelkonsa?
Millainen persoonallisuus lapsella on? Onko lapsi tavallista herkempi vai tavallista reippaampi?
Kuinka läheiset välit lapsella on kumpaankin vanhempaan?
Kuinka kaukana vanhemmat asuvat toisistaan ja koulusta/tarhasta?
Onko lapsella erityistarpeita, kuten jokin kehitysvamma tai sairaus?
Kuinka joustavat vanhempien omat aikataulut ovat?
Onko lapsella paljon harrastuksia ja vaikuttavatko nämä tapaamisiin?
Onko lapsella omia toiveita tapaamisten osalta?

Yksilöintitarkkuus

Tapaamisten yksilöintitarkkuutta harkittaessa olisi lisäksi hyvä miettiä seuraavia asioita:

Millainen keskusteluyhteys vanhemmilla on?
Kuinka asioista saadaan sovittua ja kuinka joustavia vanhemmat ovat tapaamisten järjestelyissä?’
Miten käytännön järjestelyt tapaamisten vaihtojen suhteen järjestetään? Kuka vie/noutaa vai kulkeeko lapsi itse tapaamiseen? Onko tarvetta sopia vaihdoista kellon tarkkuudella?
Onko toisella vanhemmalla psyykkisiä ongelmia, taipuvaisuutta väkivaltaisuuteen tai onko olemassa muita lapsen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä?
Kuinka kykeneviä vanhemmat ovat huolehtimaan lapsen päivittäisistä tarpeista ja turvallisuutta luovista rutiineista?
Ovatko molemmat vanhemmat valmiita sitoutumaan sovittuihin tapaamisiin?
Ovatko vanhemmat valmiita joustamaan tarvittaessa tapaamisista?

Lastenvalvoja vai asianajaja

Kun kaikki nämä asiat huomioidaan, tulee lopputuloksesta varmasti toimivampi kuin silloin, kun vain sokeasti vaaditaan jonkin tietyn laajuista tapaamisoikeutta. Lastenvalvojilta saa apua sopimuksen sisältöön liittyvissä asioissa silloin, kun keskusteluyhteys toiseen vanhempaan on vielä olemassa. Itse autan paljon vanhempia tässäkin vaiheessa puhelinneuvonnan kautta ja silloin kun halutaan ohjeita lasten valvojalla sovittavan sopimuksen sisällöstä ja sen vaikutuksista. Näin saa varmuuden siitä, ettei ole sopimassa mitään sellaista, joka olisi lapsen tai itsensä kannalta epäedullinen tai peräti vahingollinen. Mihinkään ei ole pakko suostua, mutta kannattaa silti tietää mihin voi suostua.

Jos välit ovat riitaiset eikä tapaamisista saada sovittua, tulisi suosiolla kääntyä juristin puoleen, jotta asia voidaan sitten tuomioistuimessa ratkaista. Tällöin ei enää omatoiminen asioiden hoitaminen ole järkevää, vaan antaa asia sellaiselle juristille hoidettavaksi, jonka kanssa kemiat pelaavat ja joka tuntee asiansa. Jos oma varallisuustilanne on mietityttää, kannattaa selvittää oikeutensa valtion kustantamaan oikeusapuun.