Ero ja muutto lapsen kanssa

Lapsiperheessä tapahtuva vanhempien ero tuo vanhempien eteen tilanteen, jossa heidän tulee päättää kumman vanhemman kanssa perheen lapset asuvat. Riitaisessa tilanteessa yhteisen päätöksen tekeminen voi osoittautua vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi.

Lapsen asumisesta sopimiseen voi hakea apua lastenvalvojalta, jonka luokse vanhemmat voivat mennä neuvottelemaan ja sopimaan lapsen asioista. Lastenvalvoja ei kuitenkaan voi vanhempien tahdon vastaisesti tehdä osapuolia sitovia päätöksiä, vaan vanhempien tulee lastenvalvojallakin yhdessä sopia asioista.

Mikäli sopiminen ei onnistu, viimeinen tie on viedä asia oikeuden ratkaistavaksi. Lopullisen ratkaisun saaminen oikeudesta voi kuitenkin kestää yli vuoden ja perheen arjen on pyörittävä tänäkin aikana. Muutto lapsen kanssa voi myös tulla vastaan myöhemmässä vaiheessa, jossa lapsen asumisesta on jo sovittu huoltajien kesken tai asia on oikeudessa ratkaistu. Miten siis lasten kanssa muutetaan?

Pääsääntönä yhdessä päättäminen

Yhteishuoltajien tulee lain mukaan päättää lapsen asuinpaikasta yhdessä. Tämä koskee myös tilannetta, jossa lapsen asuminen on sovittu tai määrätty toisen vanhemman luokse. Muutosta tehdään ilmoitus Digi- ja väestötietovirastoon  (DVV, entinen maistraatti). Jos toinen huoltaja muuttaa yksin alaikäisten lasten kanssa perheen yhteisestä kodista, tarvitaan muuttoilmoitukseen molempien huoltajien allekirjoitus tai toisen huoltajan erillinen suostumus. Mikäli muuttoilmoitus yhteishuollossa olevista lapsista tehdään ilman toisen huoltajan allekirjoitusta/suostumusta, lähettää DVV kirjeen toiselle huoltajalle, jossa pyydetään huoltajaa antamaan suostumus lasten muuttoon, jos muutto tapahtuu perheen yhteisestä kodista. Jos lapset ovat jo vain toisen vanhemman kanssa ja muuttavat tämän kanssa, ei DVV kysy tällöin suostumusta.

Yksinhuoltaja saa päättää lapsen asuinpaikan muuttamisesta yksin, mutta yksinhuoltajankin on huomioitava laissa säädetyt velvollisuudet turvata lapselle läheiset ihmissuhteet.

Muutto ilman toisen vanhemman suostumusta

Tosiasiassa yhteishuoltajat eivät aina pääse kuitenkaan yhteisymmärrykseen lapsen asumisesta ja muutosta. Lapsen osoitteenmuutos yhteisestä kodista ilman toisen vanhemman suostumusta voi olla hyvin haastavaa ja jopa mahdotonta. Monet asiat pystytään kuitenkin hoitamaan lapsen tosiasiallisen asuinpaikan mukaan ja ilman tuomioistuimen päätöstä viranomaiset eivät pysty ryhtymään toimiin lapsen palauttamiseksi viralliseen asuinosoitteeseensa, jos lapsi asuu huoltajansa kanssa eikä esimerkiksi ole lastensuojelullisia syitä viedä lasta pois tämän huoltajan luota.

Velvollisuus ilmoittaa muutosta

Uutena asiana lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin on joulukuussa 2019 tuotu velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta toiselle vanhemmalle. Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ja jos mahdollista, vähintään kolme kuukautta ennen aiottua muuttoa. Ilmoitus kannattaa tehdä kirjallisesti, jotta sen voi myöhemmin todentaa. Velvollisuus ilmoittaa muutosta koskee molempia vanhempia.

Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on korostaa sitä, että vanhemman on otettava huomioon muuton vaikutus lapsen oikeuteen tavata toista vanhempaansa ja muiden lapselle tärkeiden ihmissuhteiden turvaamiseen. Säännöksellä pyritään kannustamaan vanhempia ennakoivaan keskusteluun muuton mahdollisista vaikutuksista ja sen edellyttämistä tulevista järjestelyistä. Säännöksellä pyritään välttämään myös sitä, että lasta käytetään viestinviejänä ja välikappaleena vanhempien välisessä yhteydenpidossa.

Ilmoitusvelvollisuutta ei ole, jos ilmoittamatta jättäminen on välttämätöntä lapsen tai muuttavan vanhemman henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan välittömän ja vakavan uhan torjumiseksi tai jos toinen vanhempi ei ole huoltaja ja hänellä ei ole kontaktia lapseen muutenkaan. Ilmoittaa ei myöskään tarvitse, jos muutettava etäisyys on vähäinen eikä muutto vaikuta lapsen päivähoitoon, kouluun tai lapsen ja vanhemman tapaamisiin.

Muutto ilman ilmoitusta

Ilmoittamisen laiminlyönnistä ei ole laissa kirjattuja seuraamuksia. Laiminlyönti voidaan kuitenkin ottaa huomioon lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa oikeudenkäynnissä. Vanhemman tulee kyetä asettamaan lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle ja kantamaan vastuuta lapsen asioista yhdessä toisen vanhemman kanssa. Ilmoittaminen muutosta on esimerkiksi hyvä tapa osoittaa tällaista kykyä.

Yhteenvetona

Lapsen asuinpaikasta tulee siis yhteishuoltajien päättää yhdessä ja vanhempien tulee ilmoittaa omasta ja lapsen muutosta toiselle vanhemmalle hyvissä ajoin ennen muuttoa. Vaikka muuttaminen lapsenkin kanssa ilman toisen vanhemman suostumusta ja ilmoitusta on mahdollista eikä sitä sinänsä ole sanktioitu, kaikenlainen omavaltainen käytös lapsen asioissa näyttäytyy negatiivisena mahdollisessa lapsen huoltajuutta ja asumista koskevassa oikeudenkäynnissä. Lapsen asumista koskevassa päätöksenteossa tuleekin käyttää tarkkaa harkintaa ja tarvittaessa konsultoida juristia päätösten seurauksista.

Osallistu ilmaiseen 5 päivän haasteeseen!

Kirjoituksen kirjoitti lakimies Saara Ahotupa.