Ennakkoperintö
Yleistä
Ennakkoperinnöksi katsotaan rintaperilliselle annettu lahja, jollei muuta voida olosuhteiden perusteella olettaa tai jollei muutoin ole lahjakirjassa tai testamentissa määrätty. Myös muulle perilliselle annettu lahja voi olla ennakkoperintöä, jos antaja näin määrää tai olosuhteista voidaan näin päätellä.
Kenelle blogikirjoitus on tarkoitettu
Tämä kirjoitus on tarkoitettu antamaan perustietoa ennakkoperinnöistä henkilöille, jotka ovat perillisasemassa, lahjansaajana tai suunnittelevat lahjoittamista lapselleen.
Ennakkoperinnön tarkoitus
Ennakkoperintömääräysten tarkoituksena on ajatus siitä, että vanhemmat haluavat kohdella lapsiaan tasapuolisesti ilman yhden tai useamman perillisen suosimista. Tätä tarkoitusta toteuttamaan on elinaikana annettujen lahjojen haluttu tulevan huomioitaviksi sekä osituksessa että perinnönjaossa.
Tavoiteltuna lopputuloksena on ollut, että kukin perillinen saa jaossa yhtä suuren osan vainajan omaisuudesta.
Tasapuolisuus huomioidaan siten, että saatu ennakkoperintö lisätään laskennallisena lisänä vainajan jäämistöön ja tämä jo saatu osuus sitten vähennetään kyseisen perillisen perintöosasta. On siis myös mahdollista, että kyseinen perillinen on jo saanut koko perintöosansa kokonaan eikä reaallisessa jaossa tule hänelle enää jaettavaa. Mitään palautusvelvollisuutta lahjansaajalla ei kuitenkaan tule, jollei kyse ole niin suuresta lahjoituksesta, että muut perilliset eivät saa edes lakiosaansa. Tällöinkin asian menestyminen edellyttää lakiosan täydennyskanteen menestymistä, jotta mitään palautusvelvollisuutta tulisi.
Millaiset lahjoitukset voidaan huomioida ennakkoperintönä?
Kyse tulee olla sellaisesta perittävän (tai lesken) antamasta tavanomaista arvokkaammasta suorituksesta, joka on ollut ainakin osittain vastikkeeton. Tämäkään ei suoraan riitä, vaan myös lahjanantajan tarkoitus huomioidaan. Lahjanantaja saattaa lahjakirjassa tai jälkikäteen testamentissaan nimenomaan kumota ennakkoperintöolettaman, että kyseinen lahjoitus ei ole ennakkoperintöä. Toisaalta, jos kyse on muulle perilliselle annetusta lahjasta, tulee ennakkoperintöluonteesta nimenomaan määrätä jos se ei muutoin ole olosuhteista pääteltävissä.
Jotta lahjoitus huomioitaisi ennakkoperintönä, tulee kyse olla tavanomaista suuremmasta lahjoituksesta. Vuosittain annetut pienimuotoiset raha- tai muut lahjat eivät siis yleensä ole ennakkoperintöä, jollei näin ole lahjanantaja määrännyt tai jolleivät lahjat ole epäsuhdassa antajan taloudellisiin oloihin.
Vanheneeko ennakkoperintö?
Ennakkoperintö, toisin kuin esimerkiksi suosiolahja tai muulle kuin rintaperilliselle annettu lahja, ei sellaisenaan vanhene niin, ettei sitä huomioitaisi perinnönjaossa. Näin ollen hyvinkin pitkän aikaa ennen kuolemaa annettu lahja voidaan katsoa ennakkoperinnöksi. Annettujen lainojen osalta tilanne saattaa olla eri, riippuen kuitenkin tapahtumien kulusta.
Lahja arvostetaan kuitenkin lähtökohtaisesti aina antohetken arvoon. Mahdollinen ajan myötä tullut arvonnousu ei siis koidu muiden perillisten hyödyksi tai lahjansaajan vahingoksi, jollei lahjoitetussa omaisuudessa ole sellaista, joka oikeuttaisi tästä poikkeamiseen. Esimerkiksi tilanne, jossa kesämökki on annettu lahjana 20 vuotta sitten ja kunta on sittemmin kaavoittanut alueen ja mökin arvo on tämän myötä kaksinkertaistunut, huomioidaan arvona tällöinkin lähtökohtaisesti lahjoistushetken arvo.
Kenelle annetut lahjat ovat ennakkoperintöä?
Koska ennakkoperintö vähennetään saajansa perintöosasta, tulee saajan luonnollisesti olla perillisasemassa lahjoitushetkellä. Tämä ei edellytä kuitenkaan sitä, että saaja on lahjoitushetkellä ollut suoraan lähimmän perillisen asemassa. Jos lahjansaaja on kuollut ennen perinnönjakoa, voidaan lahja huomioida jälkeläisten perintöosuuksissa. Koska laissa puhutaan nimenomaan jälkeläisistä, ei lapsettoman perillisen saamaa ennakkoperintöä vähennetä esimerkiksi sisarusten osuuksista.
Mitä suorituksia voidaan katsoa ennakkoperinnöksi?
Suorituksen tulee olla joko kokonaan tai osin vastikkeeton. Yleisimpiä tilanteita ovat esimerkiksi suuremmat rahalahjat tai asunnon lahjoittaminen lapselle. Jos saannosta maksetaan vastiketta, joka kattaa sen arvon, ei kyse voi olla ennakkoperinnöstä, ei edes tilanteessa, jossa kyseisen omaisuuden arvo nousee merkittävästi lahjoituksen jälkeen.
Perinteisemmän lahjan lisäksi ennakkoperinnöksi voidaan myös huomioida vainajan asunnon käyttäminen kokonaan tai osin vastikkeetta (asumisetu) tai alihintainen kauppa.
