Avioliittolain (AL) yhtenä tarkoituksena on turvata puolisoiden yhdenvertaisuus keskenään. Molemmilla on niin velvollisuuksia kuin oikeuksiakin toisiaan kohtaan. Yksi näistä velvollisuuksista on elatusvelvollisuus, joka alkaa heti avioliiton solmimisesta. Vaikka asia on lakiin kirjattu, tulee se kuitenkin liki jokaisessa hoitamassani avioerossa tavalla tai toisella esille. Myös kaikkein sopuisimmissakin avioeroissa varakkaampi puoliso kokee usein joutuvansa enemmän tai vähemmän aiheettomasti maksumieheksi.
Avioliittolain 46.1 § määrittelee elatuksen seuraavasti: Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Kykynsä mukaan
Elatuskyky on selkeimmin määriteltävissä taloudellisesti. Puolisolla, jolla on suuremmat tulot tai varallisuus on parempi taloudellinen kyky elättää heikompituloista puolisoaan ja perhettään. Sanamuoto ”kykynsä mukaan” ei siis automaattisesti tarkoita sitä, että heikkotuloisempi joutuisi hankkimaan sivutyötä pystyäkseen saavuttamaan saman tulotason kuin toinen puoliso, tai että hoitovapaalla oleva vanhempi joutuisi menemään suunniteltua aikaisemmin takaisin töihin vain, jotta tämäkin osallistuisi taloudellisesti perheen ja puolisonsa elatukseen. Aviopuolisoilla on suoraan lain nojalla (AL 2.2 §) oikeus päättää itsenäisesti osallistumisestaan ansiotyöhön. Usein lasten kanssa kotiin jäänyt puoliso palaakin töihin pakon sanelemana, kun yhden puolison tulot eivät yksinkertaisesti riitä perheen elättämiseen. Harvemminhan se tilanne on, että merkittävästi varakkaampi puoliso yrittäisi pakottaa heikompituloista puolisoaan ”Alepan kassalle lisätöihin”, jotta ei itse joutuisi tätä elättämään saati edes tilapäisesti luopumaan omasta ylellisestä elämäntyylistään. Tosin näitäkin tapauksia valitettavasti on.
Osallistuminen
Puolisoiden osallistuminen perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen voi siis toteutua eri tavalla. Näin on erityisesti silloin kun toinen puoliso on kotona hoitamassa lapsia ja toinen käy töissä. Usein näistä tilanteista on yhdessä sovittu, mutta taloudelliset vaikeudet aiheuttavat silti valitettavan usein ylitsepääsemättömiä vaikeuksia parisuhteessa. Työssäkäyvä puoliso saattaa kokea kotona ja lasten kanssa tehdyn työn mitättömäksi ja keskittyä vain taloudelliseen panostukseen ja sen merkitykseen, jolloin parisuhde saattaa tästä syystä päättyä jo kun lapset ovat vielä pieniä.
Meidän lapset – Sinun lapset
Perheen yhteinen talous kattaa niin kaikki kotiin liittyvät tarpeelliset hankinnat kuin lastenkin tarpeisiin liittyvät hankinnat, riippumatta siitä ovatko lapset puolisoiden yhteisiä vai toisen aiemmasta liitosta olevia. Samaan perheeseen kuuluvia lapsia ei siis voi lain silmissä kohdella eri tavalla. Uudella puolisolla ei toki ole velvollisuutta suorittaa varsinaista elatusapua samassa taloudessa asuville puolisonsa omille lapsille. Se velvollisuus on vain lapsen vanhemmilla. Tuhkimotarinoita, jossa puolison aikaisempi lapsi eläisi täysin eri elintasoa ja eri elämää kuin puolisoiden yhteiset lapset, ei siis pitäisi lain silmissä olla olemassa Suomessa.
Puolisoiden tarpeiden tyydyttäminen
Puolisoiden tarpeiden tyydyttäminen liittyy sitten niin henkilökohtaisten tarpeiden kuin puolisoiden yhteisten tarpeiden tyydyttämiseen. Henkilökohtaisia tarpeita ovat normaalit vaatehankinnat, terveydenhuolto ja pienimuotoiset harrastus- tai virkistysmenot. Yhteisiä tarpeita taas ovat pääosin välttämättömät kodin hoitoon liittyvät menot, mutta myös sellaiset menot, jotka suoritetaan puolisoiden yhteisten toiveiden ja tavoitteiden pohjalta.
Elatusapusopimus avioliiton ajaksi
Mikäli puolisoiden elatuskyky poikkeaa toisistaan, voidaan elatuksen määrästä ja suorittamistavasta sopia puolisoiden kesken. Sopimus voidaan siis tehdä vastaisuuden varalle avioliiton aikana ja avioliiton jatkuessakin, jopa ennen kuin toinen on edes laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan. Tällaisella sopimuksella ei ole varsinaisia muotovaatimuksia, mutta mikäli se halutaan vielä vahvistuttaa, tulee sen kuitenkin olla kohtuullinen huomioon ottaen puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut seikkaan vaikuttavat asiat (AL 50.3 §).
Olen tässä kirjoituksessa käsitellyt vain puolisoiden välistä avioliiton aikaista elatusvelvollisuutta. Useimmiten kuitenkin tuomioistuimessa käsiteltävänä on avioeron jälkeistä elatusta koskevat asiat, joista olen kirjoittanut täällä.
Lue lisää palveluista
Avioeropaketti
Parisuhteeseen liittyviä blogikirjoituksia
