Edellisessä kirjoituksessani käsittelin miten testamenttia voi hyödyntää uusperheen perintösuunnittelussa. Tässä kirjoituksessa käyn läpi avioehtosopimuksen merkitystä uusperheen perintösuunnittelussa. Selkeyden vuoksi oletuksena on, että perinnönjättäjällä on lapsia. Tilanne on hieman eri silloin, kun ensin kuolleella puolisolla ei ole lapsia, sillä tällöin leski perii mahdollisesta avioehdosta riippumatta.
Uusperhe-kuviot ovat liki poikkeuksetta mutkikkaita ja hankalia.
Perintöasioita mietittäessä huomioitavaksi tulevat niin omat lapset, ex-puolisot kuin uuden puolison omat lapset. Harmaita hiuksia aiheuttaa ehkä eniten se, ketä halutaan ensisijaisesti turvata. Kun on päätetty, ketä halutaan turvata on testamentti usein se seuraava asia, jota mietitään. Avioehdon merkitys kuitenkin usein unohdetaan tai sen merkitystä perintösuunnittelussa ei välttämättä ymmärretä.
Testamentilla voidaan toki määrätä omaisuudesta, sen jaosta ja tiettyjen henkilöiden perintöoikeudesta, mutta todellista jakoa rajoittavat lasten mahdolliset lakiosaoikeudet ja puolison avio-oikeus. (Yhteisomistuksesta aiheutuvia ongelmia ei tässä kirjoituksessa ole käsitelty.) Lakiosaoikeuksia on periaatteessa mahdotonta poissulkea ilman lapsen suostumusta tai pätevää perinnöttömäksi tekemistä. Avio-oikeuteen sen sijaan voidaan vaikuttaa. Tällöin kyse on puolison avio-oikeuden rajoittamisesta avioehtosopimuksella joko kokonaan tai osittain. Erityisesti varakkaamman puolison perintösuunnittelussa avioehdon laatimisen hyödyntäminen on tärkeää. Tärkeää se on myös silloin, kun on kyse perintönä saadusta omaisuudesta tai yrityksen jatkuvuuden turvaamisesta. Pitkälti samat tekijät tulevat huomioitavaksi avioehtosopimuksen hyödyntämisessä uusperheen perintösuunnittelussa kuin uusperheen testamentin suunnittelussakin.
Miten avioehto vaikuttaa?
Kun on laadittu pelkkä avioehtosopimus (ei testamenttia), jolla avio-oikeus on poissuljettu kuolintapauksessa, siirtyy perintö rajoituksitta lakimääräisille perillisille. Puolisolla ei ole oikeutta puuttua avioehtosopimuksella rajattuun omaisuuteen tai vaatia osuutta tällaisesta omaisuudesta pelkän avio-oikeuden tai tasingon nojalla. Omaisuus, josta avio-oikeus on poissuljettu voi siis olla joko tietty omaisuuserä tai sitten koko omaisuus. Selkeintä ymmärrettävästi on aina poissulkea avio-oikeus koko omaisuudesta, mutta aina tämä ei todellakaan ole se järkevin vaihtoehto vaikka näin usein luullaankin.
Tärkeä asia pitää mielessä on, ettei avio-oikeuden poissulkeminen poissulje lesken oikeutta pitää omaisuus jakamattomana hallinnassaan eikä lesken asumisoikeutta. Jos leskellä ei ole omistuksessaan asumiseen kelpaavaa asuntoa, ei lesken tarvitse asumisoikeudestaan luopua. Vain silloin, kun leskellä itsellään on jo asumiseen kelpaava asunto omistuksessaan, ei oikeutta pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallinnassaan ole. Avioehtosopimus tai sopimus asumisoikeudesta luopumisesta ei siis kumoa tätä oikeutta. Vaikka tähän oikeuteen ei siis etukäteen pysty itse vaikuttamaan yksistään avioehtosopimuksella, sopimuksella tai testamentilla, on se hyvä pitää mielessä.
Uusperhetilanteissa, erityisesti silloin kun kyse on avioliitosta ulkomaalaisen kanssa, on tullut vastaan tilanteita, joissa puoliso on painostettu allekirjoittamaan sopimus, jolla tämä luopuu asumisoikeudestaan. Ajatuksena on ollut lasten aseman turvaaminen, mutta valitettavasti tällainen sopimus on edellä mainitun mukaisesti aina pätemätön, riippumatta siitä oliko sopimus saatu aikaan painostamalla vai ilman.
Vaikka asumisoikeus säilyy leskellä, mahdollistaa avioehtosopimuksen voimassaolo kuitenkin omaisuuden omistuksen siirtämisen perillisille ilman, että leskelle tulisi maksaa tasinkoa rahana tai omaisuutena. Jos vain muistaa huomioida asumisoikeuden ja henkisesti varautua tähän, ollaan todennäköisimmin voiton puolella ja on toivottavasti vältytty edes osin tarpeettomilta perintöriidoilta lesken ja omien lasten välillä.
Entä riittääkö pelkkä avioehtosopimus vai tarvitaanko myös testamentti?
Tämä riippuu jälleen siitä, ketä halutaan turvata. Jos tarkoituksena on turvata vain lasten osuus, saattaa perustapauksessa pelkkä avioehtosopimus riittää. Usein kuitenkin testamentti jo pelkästään lasten aviopuolisoiden avio-oikeuden poissulkemista varten on tarpeen.
Hyvin karkea perussääntö on seuraava:
a) Jos tarkoituksena on vain lesken turvaaminen, saattaa testamentti olla riittävä.
b) Jos tarkoituksena on vain lasten turvaaminen, saattaa pelkkä avioehtosopimus olla riittävä.
c) Jos tarkoituksena on sekä lesken että lasten turvaaminen, halutaan määrätä tarkemmin omaisuudesta tai huomioida muita asioita, saattaa olla parasta laatia sekä avioehtosopimus että testamentti. Usein tämä vaihtoehto onkin se paras.
Hämmästyttävän usein luullaan, että avioehtosopimuksella voidaan päättää varsinaisesta omaisuuden jakamisesta. Näin ei missään nimessä ole eikä sellainen määräys avioehtosopimuksessa täytä testamentin muotovaatimuksia. Jos halutaan määrätä tarkemmin omaisuuden jakamisesta, tulee tämä aina tehdä testamentin muodossa.
Minkä sisältöinen avioehtosopimus minun tulee laatia?
Tähän vaikuttaa se, ketä halutaan turvata mutta myös mitä halutaan turvata. Vaihtoehtoja on kaiken omaisuuden poissulkeva tai tietyn omaisuuden poissulkeva avioehtosopimus. Molemmat sopimukset voidaan laatia joko pelkkää avioeroa silmällä pitäen tai riippumatta siitä miten avioliitto päättyy (avioeroon vai kuolemaan). Suosittu vaihtoehto on nykyään laatia vain avioerotilanteessa voimassa oleva kaiken omaisuuden poissulkeva avioehtosopimus. Uusperhetilanteissa tämä ei kuitenkaan aina ole se paras vaihtoehto ja tällöin on usein ajateltu vain oman selustan turvaamista avioerotilanteita silmällä pitäen.
Jos halutaan turvata vain tietyn omaisuuden säilyminen suvussa tai yrityksen jatkuvuus, on avioehdon merkitys syytä huomioida. Tällaisen omaisuuden poissulkeminen avioehtosopimuksella on usein riittävä ja sitten testamentilla voidaan tarvittaessa tarkentaa kenelle kyseinen omaisuuserä siirtyy. Tämä on usein myös taloudellisesti järkevä vaihtoehto lapsille, kun kyseistä omaisuuserää ei huomioida osituslaskelmassa.
Harvemmin käytetty vaihtoehto on yksipuolinen avioehto, jolla varakkaamman puolison avio-oikeus poissuljetaan vähävaraisemman aviopuolison omaisuudesta. Tällöin vähävaraisemman puolison asema on taloudellisesti turvatumpi, kun tälle maksetaan tasinkona suoraan puolet ensin kuolleen varakkaamman puolison omaisuudesta. Jos tämän lisäksi on laadittu vielä testamentti, jolla leskelle annetaan tiettyä omaisuutta (tai koko omaisuus) on ainakin lesken taloudellinen asema turvattu. Valitettavasti tällainen vaihtoehto on ymmärrettävästikin se kaikista eniten kiukkua ja katkeruutta lisäävä vaihtoehto lasten ja lesken välillä.
Itselaaditut avioehtosopimukset
Avioehtosopimuksia pidetään usein asiakirjana, jonka kuka tahansa pystyy laatimaan. Näin onkin. Kuka tahansa pystyy pätevän perusmuotoisen sopimuksen laatimaan. Itsekin tarjoan omatoimisille, yksinkertaista sopimusta haluaville valmiin muokattavan pohjan sivuiltani ladattavaksi.
Valitettavasti juuri nämä itse laaditut asiakirjat kuitenkin aiheuttavat paljon hämmennystä, kun ei ole todellisuudessa ymmärretty soveltuuko standardipohja omaan tapaukseen. Uusperhe-tilanteissa olisi aina syytä kääntyä lainoppineen puoleen. Usein pelkkä pikainen neuvonta saattaa riittää. Lopputuloksena asiakirjan sisältö on hyvin selkeä ja vaikuttaa siltä, että ”noh, olisin minäkin osannut tuon laatia”. Kuitenkin se, että ymmärtää mitä asiakirjasta seuraa, ja että se yksinkertaisine sanamuotoineen soveltuu juuri omaan tapaukseen ja mahdollisiin omiin toivomuksiin, on aina monien asioiden summa.
Tilaa valmiit asiakirjat
Tilaa avioehtosopimus tai avioehdon ja testamentin yhdistelmä täältä.
Lue lisää palveluista
Avioeropaketti
Parisuhteeseen liittyviä blogikirjoituksia
