Tuntuuko siltä, että hyvätuloinen puolisosi käy harrastuksissa, ostelee kalliita vaatteita ja elää ylellistä elämää samalla, kun itse käyt kirpputorilla tekemässä vaateostoksesi, sinulla ei ole varaa harrastaa mitään ja elelet käytännössä katsoen täysin toisenlaista elämää kuin puolisosi?
Taloudellinen itsekkyys
Tämä on nykyään täysin arkipäivää erityisesti täällä Suomessa, jossa taloudellinen itsekkyys tuntuu korostuvan erityisesti. Kulttuurimme ei panosta samalla tavalla perheeseen kuin perhekeskeisimmissä kulttuureissa tehdään. Pelätään ”luopua” omasta sillä pelolla, että mikäli tässä joskus erotaan, niin olenpahan pitänyt omasta omaisuudestani kiinni.
Avioehtosopimus ja elatusapusopimus
Tätä tarkoitusta ja pelkoa varten on avioehtosopimus, eikä tämä oman taloudellisen taustan turvaaminen saisi vaikuttaa avioliiton aikaiseen käyttäytymiseen. Molemmat kantavat kortensa kekoon, kumpikin kykynsä mukaan. Jos sitten erotaan, niin tällöin avioehtosopimus astuu kuvioihin.
Avioliiton aikana voidaan muillakin sopimuksilla sopia asioista, jotta ristiriitatilanteessa vältytään turhilta riidoilta. Yksi näistä sopimuksista on elatusapusopimus puolisoiden kesken, joka voidaan tehdä ja vahvistuttaa nykyään täysin pätevästi jo avioliiton aikana vastaisuuden varalle.
Keskustelun tärkeys
Raha-asioista puhuminen on aivan yhtä tärkeätä, kuin mistä tahansa muusta parisuhteeseen liittyvästä asiasta puhuminen, sovitaan pelisäännöistä ja puhalletaan yhteen hiileen. Jo pelkkä puhuminen selkeyttää toimia, eikä kirjalliselle sopimukselle välttämättä ole edes tarvetta. Harvemmin niitä edes laaditaan silloin kun kaikki on hyvin. Silloin vain luotetaan, että jos toisen tulot ovat jossain vaiheessa tai koko parisuhteen aikana pienemmät, niin varakkaampi puolisoista osallistuu suuremmalla osuudella perheen talouteen ja yhteisiin hankintoihin. Avioliitossa ei periaatteessa voi olla eri elintasoa, jossa alussa kuvaamallani tavalla puolisot eläisivät hyvin erilaista elämää, vaikka ovatkin syvästi muuten sitoutuneita toisiinsa. Käytännössä näin kuitenkin on. Antamani vertauskuva erihintaisista ajoneuvoista on ehkä hieman karkea esimerkki ja tausta-ajatuksena on toki aina se, mitä puolisot itse haluavat ja korostuu silloin, kun toinen puoliso haluaisi elää samantasoista elämää puolisonsa kanssa, mutta varakkaampi ei siihen ole halukas.
Sopimuksella vai ilman
Sopimus voidaan laatia melkeinpä mistä tahansa parisuhteeseen liittyvistä asioista, kuten kuka tekee kotityöt, missä määrin ja minkälaiset kotityöt ja mitkä ovat puolisoiden rahalliset panokset toistensa taloudelliseen elatukseen. Eri asia sitten on, onko sopimus vahvistettavissa, jos toinen puoliso ei noudata osuuttansa sopimuksesta. Vain rahamääräisestä elatuksesta laadittu sopimus voidaan vahvistaa. Kotitöiden osuudesta ehkä parempi vaihtoehto onkin suullinen sopiminen. Itse en ehkä kuitenkaan lähtisi ihan niin tiukalle linjalle, edes juristina, että vaatisin kirjallista sopimusta kotitöistä tai rahamääräisestä elatuksesta, sillä jonkinasteinen luottamus kumppaniin täytyy löytyä. Joskus tällaista vaihtoehtoa kuitenkin asiakkailleni suosittelen. Erityisesti silloin, kun toinen on jäämässä lasten kanssa kotiin ja ”koko paletti” muuttuu. Parisuhteessa aiemmin voimassa ollut molemminpuolinen vapaus ja itsenäisyys väistyy, kun lapsi tulee mukaan kuvioihin. Tällöin asioista ja uusista rooleista tulisi voida puhua, miten kumpikin puoliso jatkossa osallistuu perheen ja toistensa elatukseen ja tarvittaessa sitten laatia asiasta sopimus. Muotovaatimuksia tällaiselle sopimukselle ei ole laissa asetettu.
Asia tuomioistuimeen jo avioliiton aikana
Sopimus voidaan siis vahvistaa sosiaalilautakunnassa tai tuomioistuimessa jo avioliiton aikana, mutta mikäli toinen puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa, on oikeuksiaan haettava tuomioistuinteitse. Myös tällöin vain rahamääräinen elatusapu voidaan käsitellä, jolloin edellytyksenä (=erityisperustelut asian käsittelemiselle) on ensinnäkin, että elatusta vaativa puoliso on elatuksen tarpeessa, ja toiseksi, että puolison elatusvelvollisuuden laiminlyönti on ollut pitkäkestoista. Jos puolisolla ei ole tuloja, mutta varallisuutta ja säästöjä kyllä, ei tällöin elatusta vaativa ole todellisessa elatuksen tarpeessa. Missään nimessä tuomioistuin ei lähde käsittelemään sellaista sopimusta, jossa vaaditaan toista puolisoa ”pesemään kotona pyykit”! Tämä on siis puolisoiden välillä hoidettava asia, vaikka kirjallisena, eikä asia kuulu tuomioistuimelle.
Mikäli elatusta vaativa puoliso on rahamääräisesti osallistunut perheen elatukseen yli elatuskykynsä, ei tämän erityisperustelun osoittaminen ole tarpeen! Tällainen tilanne on esimerkiksi kun heikompituloinen puoliso laittaa kaikki tulonsa perheen yhteiseen talouteen ja/tai maksaa enemmän kuin huomattavasti parempituloisempi/varakkaampi puoliso.
Erilleen muuton jälkeinen elatusapu
Asia voidaan ottaa tuomioistuimessa myös joko avioerohakemuksen liitännäisasiana käsiteltäväksi tai sitten ennen osituksen toimittamista erillishakemuksella silloin, kun puolisot eivät enää asu samassa osoitteessa. Pesänjakaja ei siis kuitenkaan (muutoin kuin osapuolten yhteisellä suostumuksella) käsittele avioliiton aikaisia elatukseen liittyviä asioita, joihin kuuluu myös asumiskorvausvaatimus avioliiton aikana.
Olen kirjoittanut puolisoiden avioliiton aikaisesta elatusvelvollisuudesta aikaisemmassa kirjoituksessani ja painottanut asioista keskustelemisen tärkeyttä ja sitä, että molemmat puolisot puhaltavat yhteen hiileen. Vaikka monesta asiasta voidaan kirjallisesti sopia, on kaikkein tärkeintä luottaa yhteiseen tulevaisuuteen ja muutoinkin toiseen puolisoon. Liika asioista sopiminen ja liika etukäteisjärjestely saattaa vain lisätä hämmennystä ja epäluottamusta toiseen puolisoon aivan tarpeettomasti…
Lue lisää palveluista
Avioeropaketti
Parisuhteeseen liittyviä blogikirjoituksia
